LLAMA

Ei hittolaene, kaamee pölykerros täällä! *ysk, keuhk* On kuitennii suht helppo virtuaalitomutella täällä interwebsissä, kun kerta reaalielämän velkaneliöitään ei näköjään jaxa puunastella, taaskaan.

Vaalivalvojaiset on muuten yllättävän siedettävä tv-ohjelma, kunhan vaan pistää äänet pois ja huudattaa industriaalia päälle. 

Kun pitää itsensä vauhdissa, ei tunnu missään. Töissä on koko ajan vauhti päällä, ja vapaa-aika on mennyt pitkälti asunto- ja pankkiasioita miettiessä ja järjestellessä.  Mutta, kun toiminta lakkaa…

Oli tarkoitus pakata kamoja kasaan, mutta jotenkin ajauduin kaivelemaan laatikoista jo kertaalleen pakattuja CD-levyjä. Tuli pakottava tarve hypistellä levyjä, joita kuuntelin vajaa vuosikymmen sitten senaikaisissa sydänsuruissa. Vahvaa matskua edelleen - Reamonn: Supergirl. 

Kun on parisuhteessa riittävän kauan, unohtaa. Unohtaa sen, miten musertavalta yksinäisyys tuntuu. Miten se puristaa kurkusta ja painaa rintakehää kasaan. Nyt taas muistan.

Kylläpä ihmisen joulumieli voi olla alhaalla. Kiven alla. Kellarissa. Maakuopassa. Ihmissuhteiden katkaiseminen joulukuussa pitäisi olla lailla kielletty. Tekee mieli heitellä jotain. Vessapaperirullat ovat puuhaan hyviä: ne mäjähtävät kivasti seinään, mutta eivät hajoita mennessään mitään.

Voe rottien rotta. Auttaisko naukku portviiniä? Ehkä. Kokeilemisen arvoinen idea. 

Mustaa joulua vaan kaikille. 

Hän myhäilee itseensä tyytyväisenä keittiön nurkassa. Hän ei suostu pesemään astioita eko-ohjelmalla, huuhtelee usein huonosti, haisee pahalle kun huvittaa, ja välillä päästää vähän höyryä. Hän on kuitenkin kärsivällinen. Hän odottaa hetkeä, jolloin perheellä on paljon rahanmenoa tiedossa: useita matkoja ja uuden auton osto. Sillloin hän kokee hetkensä tulleen ja iskee. Kräk! Pim! Muljaht! Eläkkeelle!

Kirottu, kirottu astianpesukone. 

Oscarit, schmoscarit. Tylsä selkääntaputtelujuhla, jolla ei ole paljoakaan merkitystä, ellei elokuvien lipputulojen ansiosta sitten. Tottakai sen katson joka vuosi, mutta onneksi digiboxissa on kuusinkertainen nopeutus, tarvittaessa.

Vieläkään ei ole lakannut ärsyttämästä se, että yhdestä suosikkielokuvistani (Infernal Affairs) tehdään amerikkalaisversio. Kuka sitten kirjoittikaan paikallisten kuuluttajien spiikit, ni olisi sentään voinut tarkistaa taustatiedot. Infernal Afffairs on hongkongilainen, ei japanilainen leffa. Morans!

Onneksi sentään hienoin viime vuoden elokuvista sai jonnin verran tunnustusta, nimittäin Panin labyrintti. Se oli pelottava, ihmeellinen, kaunis, ruma ja surullinen. Harva elokuva on saanut minut itkemään samalla tavalla: kyyneleet valuivat poskilla ja alaleuka väpätti, vaikka kuinka yritin rypistää. Voin suositella, varauksella!

Final Fantasy 12 on muuten helkutin komia! Onneksi iski flunssa, ja olen saanut pleikuttaa menemään kotosalla, ja työ ei ole päässyt haittaamaan harrastustoimintaa. Juhlaa!

Suomen euroviisutoiveikkaita katsellessa mieleen muistuivat Irlannin psykedeelisimmät papit: Ted, Dougal ja Jack eli aliarvostettu komediasarja Father Ted. Legendaarisessa "A Song for Europe"-jaksossa Ted ja Dougal päättävät osallistua paikallisiin euroviisukarsintoihin.

Mieluusti upottaisin tähän youtube-linkin. Mutta kun editori ei anna. Siksipä seuraavana linkki videoon, jossa Isä Dougal uneksii biisiin tehtävästä musiikkivideosta.
Musavideo

Papit koeajavat biisin aikaisemman (ja lopullisen) version kotiyleisön edessä.
Liveshow 

Minä olen aika herkkusuu. Minä olen niitä ihmisiä, jotka ottavat lomamatkoilla kuvia ruoka-annoksistaan. Joskus tuli julistettua, että minä en syö pahaa, minä syön ainoastaan hyvää! Niin, sen lisäksi, että olen herkkusuu, olen laiskiainen. Sikäli tulee syötyä liian usein pahaa, etenkin lounaaksi. Gnäsh.

Laiskaperseen paras ystävä on reipas yleiskone. Jos lounasruoan tekoon ryhdyn, niin kerralla veivataan kasaan reilut satsit pakkaseen. Yleiskone helpottaakin seuraavan kasviskeiton veivaamista. Täyttävää herkkuva!

Makuisa kasvissoppa 

perunoita
bataatti
porkkanoita
tomaattimurskaa
sipulia
tuore inkivääri
mausteita maun mukaan

Pätki pieneksi sipuli, bataatti, perunat ja porkkanat. Raasta inkivääri. Kuullota sipulit kattilassa öljyssä, ja lisää pilkotut kasvikset ja tomaattimurska. Mausta mielesi mukaan, itse lotraan chiliä, chipotlea, balsamicoa, pippuria. Anna muhistella matalalla lämmöllä tunti. Hyvää tulee.

Uusimmassa Coca-Cola-mainoksessa limsapullo kulkee juoma-automaatin läpi kaikenmaailman pikkuöttiäisten hyöriessä ympärillä, ja loppusuoralla järjestetään suorastaan karnevaali pullon kunniaksi. Minulla on vähän kolapullomainen olo. Paitsi että en ole pumpsahtanut virvoitusjuoma-automaatista, vaan semmoisesta vempeleestä, jossa valmistetaan riemuidiootteja.

Talven kylmimpänä aamuna, kun mies on kaukana työmatkalla, vain toivottomin vatipää ei kotoa lähtiessään tarkista avaimien mukanaoloa. Se on ihan hitsin myöhäistä alkaa miettiä asiaa 2 sekuntia ulko-oven sulkeutumisen jälkeen. Onneksi mieleen nousee epämääräisiä mielikuvia roskakatoksen seinässä olevasta isännöintifirman puhelinnumerosta. Muistikuvat avausmaksuista ovat hataria, mutta jälkeenpäin laskutus, se on aina kallista se. Kannattaa siis käydä nostamassa käteisrahaa ennen kotiinpaluuta. Nii-i. Sehän olisi kätevää, jos olisi lompakko mukana. Eikä esim. kotona pöydällä avainten kanssa. Sydäntä lämmittää erityisesti se tieto, että kuukausitolkulla kadoksissa olleet vara-avaimet ovat löytyneet viikko sitten, mutta tura-urpo ei ole vielä viitsinyt viedä niitä vanhaan piilopaikkaansa oven ulkopuolelle.

Loppujen lopuksi ulkona joudutaan kärvistelemään vain vartin verran. Huoltomies tosin saapuu 7 minuuttia päivystysajan puolella, joten ovenavaus maksaa kympin sijasta kolmekymppiä. Harvinaislaatuisen sattuman kautta kotona olevassa lompakossa on kerrankin rahaa: 30,30 eur. Laskutettuna huvista olisi joutunut pulittamaan muhkeat 50 eur.

Milloinkahan sitä oppis olemaan? Ei vissiin ikinä.

Skrubu kyselee viikkovitosessaan ruoista. En kykene olemaan vastaamatta! Ja tulee ihan kauhia nälä jo nyt!

1. Listaa viisi suosikkimaustettasi.

- Balsamico, vedän suoraan pullosta huuleen, melkein! Sitä voi lorottaa kaikkin ruokiin. Piristää pottumuusiakin kivasti.
- Timjami, kesällä parasta suoraan penkistä.
- Mustapippuri, ei selityksiä kaipaa, peruskauraa.
- Inkivääri, tuore
- Hili, kohtuudella.

2. Listaa viisi suosimaasi ruokamaata.

- Japania ehdoton ykkönen, perästä seuraavat Kiina, Nepal, Thai ja Italia

3. Listaa viisi suosikkiraaka-ainettasi.

- Tuore tonnikala, shrimpit, avokado, surimi ja cashewpähkinät. Paitsi että tonnikalaa, katkiksia ja turskaa pitäisi välttää ekosyistä. Saamari. Ignorance is bliss.  

4. Listaa viisi ruokapuolen inhokkiasi.

- Kaali, kaali, kypsä kaali, parsakaali, kaali. Haisu. Byytta. Eih!
- Selleri ruoassa: nope! Selleri Bloody Maryssa: mmm, tasty!
- Iljettävä, eltaantunut, rasvainen lohi. Hrrr.
- Hernekeitto. Kouluruokalatraumat jne.
- Tehotuotettu liha. En syö! Olin vuositolkulla ovolaktovege, mutta nyt pari vuotta olen syönyt luomua silloin tällöin. Tuen luomuviljelijää, ja vähittäiskauppias viitsinee pitää luomut valikoimassa.  

5. Ja kerro sitten vielä mistäpäin nettiä löydät ruokaohjeesi, vai oletko ehkä täysin painetun sanan pauloissa?

- Viime aikoina parhaat ohjeet ovät löytyneet brittiläisestä Good Food-lehdestä. Mukavia reseptejä ilman kohtuutonta kikkailua, kätevät hakemistot jeesaavat kasvissyöjääkin löytämään sopivaa evästä, eivätkä raaka-aineet ole kohtuuttoman vaikeita hankkia.

Meidelillä tuntuu olevan korkeampi kellotaajuus kuin tuolla kaverilla, Juipilla. Ei se mikään hömelö ole, mutta reagoi hitaasti meikäläisen kohkaamiseen. Lieneekö sitten itsesuojelukeino se? Minua kuitennii riivaa kovasti silloin, kun kysyn kaverilta jotakin, ja vastausta ei kuulu. En kuitenkaan saa tietoa siitä, että onko tilanne se, että:

a) tyyppi ei kuullut

b) tyyppi miettii

c) tyyppi ei tajunnut. 

Aargh! Juuri äsken sätin miestä aiheesta. Hän ehdotti rauhanomaisesti, että voisi jatkossa heilutella ko. tilanteessa tiimalasin kuvalla varustettua lippua. Pitänee askarrella!