LLAMA

Siinä se nyt vihdoin on. Kun sen vielä saisi ulos näppäristä kuoristaan…

No ni! Mää pyärryn! Miksu*) laulaa edelleen kuin enkeli. Überkuulin vinkistä valpastuneena olen kytännyt Subtv:n ohjelmatietoja, ja katso: Peeping Tom esiintyy tänään Conanissa. Ohjelma alkaa 22:50. Kovalevy surisemaan, sano!

*) Mike Patton, tiätty! 

Jostakin syystä päässäni soi biisi x elokuvasta Blues Brothers. Kappaleen nimeä en muista, mutta jos lukija kuvittelee päässään jotain epämääräistä bluesinlänkytystä, hän pääsee oivasti oikeaan tunnelmaan. No niin!

Sanat ovat mehukkaita, toiset sanat ovat mehukkaampia kuin muut. Jotkin muuttuvat, kun niitä tarpeeksi kauan makustelee. Tässäpä näytteeksi muutama piristävän lyhyt, mutta kelpoisa sana. Jos ovat jo entuudestaan tuttuja, ni sori vaan, ehkä oon hidas!

1. Meh. Ilmeisesti englantia. Kuvastaa mitä onomatopoettisimmin välinpitämättömyyttä. Sopii myös mukavasti suuhun ja on helppo sanoa. linkki: Unwords

2. Feh. Jiddishiä. Sana tarttui matkaan "Angels In America"-minisarjasta. Prior Walter ei uskalla mennä juutalaisen poikaystävänsä sukujuhliin, sillä pelkää vanhojen juutalaisten tätien langettavan hänen päälleen kirouksen huutamalla "Feh!" Miten niin pieneen sanaan voi pakata niin stydin latingin? linkki: dictionary.com

3. Ni. Mont… äh, antaa olla.

Jos sanat eivät riitä, niin aina voi venkoilla. Italialaiset!

Top-listoja on mukava tehdä. Nyt on vuorossa top 1. Top 1 "ärsytykset".  Niin, onhan maailmassa kaikenlaisia epäkohtia: nälkää, kauhua, puutetta. Olenko siis pikkumainen kirjoittaessani porvarillisen pikku elämäni pikku ärsyistä? Tjaa! Mun blogi!

Nimittäin! Lieneekö kohtuutonta toivoa, että bussiin astuttuaan pääsee pisteestä a pisteeseen b ilman ylimääräisiä vinkuroita? Hahaa! On! Hesarikin kirjoitti aiheesta jonkin aikaa sitten; Helsingin Bussiliikenne Oy:n syntymisen myötä kuljettajia heiteltiin viime syksynä linjalta toiselle. Minulle fuusio manifestoitui siten, että pääsin kerran jos toisenkin neuvomaan kuljettajaa linjalla 550. Ärtz! Kun istuu bussissa kymmenisen tuntia viikossa, ni matkan sujuvuus olisi ihan kiva. Yritä siinä nyt sitten lukea tahi kuunnella musiikkia, kun samalla saat vahtia, ettei kuljettaja aja päin v*turaa. Syyllinen ei tietenkään ole kuski, vaan surujen bussipulju, joka ei kouluta väkeään riittävästi vaikeille linjoille - 550:n reitti on pitkä ja  mutkainen. Ja minkä takia muut matkustajat eivät sano mitään, kun kuski painaa risteyksestä väärään suuntaan? Samat naamathan siellä bussissa aina istuu, luulisi reitin olevan tuttu muillekin kuin minulle.

Nokkelin lukija taisi jo arvata, että pääsin tänään apukuskiksi. Toivottavasti kyseessä on yksittäinen poikkeus, eikä uunituore satsi vihreitä työntekijöitä. Minä EN aio ryhtyä Helsingin Bussiliikenteen palkattomaksi kouluttajaksi, vaan menen huppu silmillä istumaan bussin takaosaan. Jos ei päästä aamulla töihin ni sitten ei päästä, kun ei sen pitäisi olla yhdestä matkustajasta kiinni. Kele!

Kun tuli kaikenlaisia irtohippejä kehuskeltua edellisessä postissa, niin pitänee kertoa jotakin omasta juipistakin.

Hän on kovasti korkeasti koulutettu ja fixulainen. Kuitenkin usein käy niin, että hän ehtii työpäivän aikana käyttää koko nuppikapasiteettinsa loppuun, ja kotona seuramiehenä on hitsin tonttu. Tässä päivänä muutamana hän kuittasi ongelmat kuullun ymmärtämisessä ("Pysäytä auto, haluan ulos!") toteamalla "Me branes", lausutaan niin kuin kirjoitetaan. Kotiin päästyämme hän keskustelun lomassa keksi ilmoittaa röyhtäilemällä sanan "Pieru!" Kyllä, röyhtäys ja kaasupäästö samassa ilmaisussa, mies on nero! Että sellaista meillä, perjantaisin, mutta kukapa silloin älykkäimmillään olisi.

Yhteisenä harrastuksenamme on kehitellä uusia housu-aiheisia sanontoja, esim. Teräsbetonin hittibiisi vääntyi muotoon "Housut lyö tulta" heti kättelyssä. Aihe kääntyy sävykkäästi myös ulkomaankielille, "Drop trou!" on tehokas ilmaisu talossa ja puutarhassa.

Tjaa, tämä meni rönsyilyksi. No, ihmisen housut ihmisen jalassa, niinku meillä tavataan sanoa.

…fanittaa, nimittäin! Alkoi pukkaamaan ärsyä, kun eräässä nimeltämainitsemattomassa NYT-lehdessä toimittajatar ryhtyi koko sukupuolensa äänitorveksi. Väitti, että ihan kaikkien mielestä Lost-sarjan Sawyer ois niinku ihana. Huom: ei oo! Enintään kädenlämpöinen elikkäs haalea.

Paljon parempaa uutisointia harrastaa Ilta-Sanomat. Tämänpäiväiset viihde-uutiset kertoivat, että X-mies Wolverinen (irl Hugh Jackman) vaimo haluaa, että herra käyttää rooliasuaan myös makuuhuoneen puolella. Jiihaa, sanon mä! Plus räy! Harmi, että ko. trilogian kolmas osa on kuulemma synkeää keskinkertaisuutta. Ykkönen ja varsinkin kakkonen kun ovat mahtavuutta.

Viikon pääuutinen alkaa olla jo hitusen kulahtanut, mutta julkkisten vaatteiden haukkumissaitti Go Fug Yourself tarjoaa Euroviisuihin tuoretta näkökulmaa.

Metakasta tuli mieleen seuraavaa. Tiesittekö, että satakielestä voi lähteä jopa 120 dB:n äläkkä metrin päästä mitattuna? Melkoinen suoritus pikku sirpulta! Sitä vaan arvostaa vähemmän, jos tipu karjuu oman ikkunan alla. Rakastan häntä vain kaukaa.

Olen tylsämielinen zombi vainen. Nokkelaa postausta ei tunnu irtoavan millään. Syyttäkää koivuja (Betula)! Oon nimittäin aika vahvasti doupattu. Codesan on oopiumia kansalle. Räkänaamainen ja yskivä vitsikeijo tai lauhkea epäkuollut, näistä pitää ihmisen valita roolinsa.

Osa zombeista ei ole yhtään lauhkeita. Lienettekö nähneet Danny Boylen "28 päivää myöhemmin"-dokumentin? Siinähän kalmot pinttelevät menemään kuin mitkäkin. Sukkelia ovat puremaan. Meikä ei oikein jaksaisi hammastella, paitti ehkä lounaksella vois nälviä eväitä.

Kun ei meinannut uskoa todeksi, piti välillä ottaa kuva. Siltä varalta, että ne tulevat "järkiinsä" ja antavat loput pistetusinat Carolalle. Hihii!

Sunnuntaina puoli yhdeksän uutisissa haastateltiin Serbia-Montenegrossa kansanäänestyksessä käynyttä väkeä. Äänestyksessä otettiin kantaa Serbia-Montenegron valtioliiton hajottamiseen. Muuten täysin asiallinen haastateltava heitti lopuksi hevinakit ja huikkasi pitäneensä meidän biisistä. Mahtava meininki!

Olen pienestä pitäen seurannut euroviisuja. Kakarana sitä ihmetteli ison maailman meininkiä ja komeita lauluja, nykyään camp-aspekti on lähinnä sydäntä. Minä kuulun siihen kansanosaan, jota kiinnostaa, kuinka paljon Suomi saa pisteitä, enkä häpeä myöntää sitä.

Kun torstai-iltana kilpailukappale 16 pyörähti käyntiin, ja Lordi pärähti ruutuun urpo suomikotsa päässään, myötähäpeän ja kiemurtelun määrä oli sanoinkuvaamaton. Jääkiekon MM-kisojen kisaturistihan se siinä! Esityksen edetessä häpeä kuitenkin hälveni. Show oli mieleenpainuva, ja erottui edukseen köpöistä eurohumpista ja tissibarbeista. Jossain yhteydessä joku valitteli, että Suomen biisivalinta loukkaa euroviisuinstituutiota. Näin voisi olla, jos kyseessa olisi puoliperseinen (half-assed) vitsintynkä. Lordi on kuitenkin tosissaan hirviörockinsa kanssa. Mieleen tulee pari muuta artistiä, jotka voisivat aiheuttaa euroviisuinstituution pyörimistä haudassaan.

Minun kai pitäisi ymmärtää hauskuus siinä, että Liettuan pojat laulavat köpössä hoilotuksessaan olevansa voittajia. Olisihan siihen sävellykseen varmaan voinut ihan pikkasen enemmän panostaa, vaikka jonkinlaiseen vastakkainasetteluun selvästi pyrittiin? Islannin esitys oli mitä ilmeisimmin "huumoria". En ole tarkemmin perehtynyt laulajattaren outoon käytökseen kisaviikon aikana. Meikäläisen huumorintaju loppui kuitenkin siinä vaiheessa, kun huomasin taustatanssijoiden venkoilevan tarkoituksellisen huonosti. Että pitääkö sinne asti, kymmenien miljoonien katsojien eteen, mennä rimpuilemaan?

Voi voi, nyt tunnen itseni ihan vanhaksi tosikkokävyksi. Kyllä minua nauratti lopuksi, kun kaikki finaaliin selvinneet artistit tulivat lavalle tervehtimään yleisöä ja vilkuttamaan. Siellä ne pönöttivät - hirviöt - kauniiden ja muovisten ihmisten seassa. Ihan suomalainen meininki!

Harrastan toimintaa x (nimi muutettu). Harrastan sitä siksi, että se on mukavaa ja haastavaa. Harrastan sitä ihan vapaaehtoisesti, ja maksan siitä rahikkaa. Harrastuspiiri kokoontuu kerran viikossa, ja siellä me yhteisestä asiasta kiinnostuneet voimme oppia lisää! Muuten kiva, mutta yksi juttu rassaa. Miten se onkin niin, että älykkyys on kääntäen verrannollinen hölinän määrään. Harrastaja Ö pyrkii jatkuvasti hallitsemaan ilmatilaa, ja hänen aiheensa on loputtoman kiehtova ja varioiva ”minä, minä, minä!” Luulisi, että aikuinen ihminen osaisi keskustella jostakin muustakin, mutta kun ei. Minä olen kiltti ja lauhkea Llama, niin kihisen vain itsekseni, enkä sano mitään. Vaan erään kerran kanssaharrastajalta paloi pinna, ja hän nuhteli Ö:tä käyttämällä lauseessaan sanaa ”ekshibitionisti”. Ei ottanut Ö onkeensa, oli varmaan liian vaikea sana se. Arvatkaa vain, onko Ö joka viikko paikalla? ON!