LLAMA

Blogin alkumetrit ovat olleet raskaanlaiset. Olen saattanut vaikuttaa pitkätukkaiselta pujopartahäiskältä. Minä olen herkkä tyttölapsi, joka tykkää kukista ja eläimistä! Sen kunniaksi:

Eläinkunnan Top 5!

Sijalla viisi: karhun korva. Olen täysin vakuuttunut siitä, että karhun korva ei voi olla paha: sehän on pörröinen, höpö uloke pörröisessä elukassa. Joskus pitäisi päästä ottamaan näppituntumaa.

Sijalla neljä: norsun kärsä. Lystikkäästi on lyöty muuten niin jyryyn elukkaan kiinni notkea kärsäle! Hillitön kontrasti, ja muutenkin ovela vekotin! Norsun jalka ansaitsee kunniamaininnan hupaisana ulokkeena: kuni puurunko on se! Se ei kuitenkaan pääse top viiteen, kilpailu on nimittäin kovaa.

Sijalla kolme: kameleontin jalka. Tässäpä on todellinen tarttumaraaja. Oletteko nähneet, miten kameleontti menee? Hissukseen, mutta nappaamalla. Nerokasta.

Sijalla kaksi: muurahaiskarhun naama. Tässähän meillä on eläin, jonka koko habitus on silkkaa nerokkuutta. Naama on kuitenkin paras, pitkä kuin mikä! Aivot ovat herneen kokoiset, ja silmistä voi aistia pääkopan tyhjyyttä. Kaikkien eläinystävien sankari David Attenborough totesi lämpimään sävyyn, että muurahaiskarhulla on just niin isot aivot kuin tarve vaatii, eli ei paljoa.

Sijalla 1: Sinijalkasuulan jalka. Räpylöissä on sitä jotakin: ergonominen suunnittelu, läpsähtävä kulkutapa, hupaisa potkuttelu vedessä. Sinijalkasuulan jaloilla on jo sinänsä mainiossa ryhmässä etulyöntiasema. Arvaatteko, mikä se extrabonus on?

Jos totta puhutaan, niin en ollut suorastaan nuorisohenkilö, mutta nuorempi kuin tänäpänä! Viime vuosikymmenen loppupuolella tutustuin Oomph!-yhtyeeseen erinäisistä syistä (kts. viitteet 1 ja 2). Kyseessä on saksalainen industrial/cross-over –trio, joka aloitti taipaleensa vuonna 1989 ja julkaisi ensimmäisen levynsä 1992. Bändi sotki kitaraa ja syntsaa kulmikkaisiin biiseihinsä, joita laulaja Dero esitti englannin sekä saksan kielellä. Seassa oli mukavia instrumentaalipaloja suvantoina. Kova oli paahto ja rähinä. Helpolla ei päässyt artisti eikä kuulija. Vuosituhanteen vaihteessa tapahtui jotain. Soundi pehmeni. Sävellyksistä katosivat minua miellyttäneet kimuranttius ja vimma. Uusimmat levyt ovat myyneet Saksanmaalla mukavasti, joten suunnanmuutos lienee ollut bändille taloudellisesti kannattavaa.
 
Tänä kesänä Oomph! esiintyy Ruisrockissa. Olen tietty paikalla, olen sen velkaa Llamalle vuosimallia 98. Toivon, että muutama vanha klassikkokin kuullaan (Ice-Coffin, Gekreuzigt). Lopun aikaa voin sitten esittää närkästynyttä rock-poliisia, joka muistelee suureen ääneen vanhoja, parempia aikoja.
 
viite 1: Monasti olen kuullut mainittavan, että eräs vaatimaton itäberliiniläisbändi (lue: Rammstein) olisi pitänyt heitä yhtenä esikuvistaan.
 
viite 2: Wanhoina hyvinä aikoina kävin usein Kaivopihan Fazer-Musiikissa, jossa oli ilahduttavan äsäkkä raskaan musiikin ja industrialin valikoima. Eräänä kauniina päivänä kaikki indut ym. myytiin puoleen hintaan, mistä iloitsin, ja hankin vihdoin Oomph!in levyn. Eipä mennyt kauaa, kun koko lafka ostettiin ja lopetettiin. En iloinnut.