LLAMA

Pahoittelen viimeaikaisia kevyitä kummituspäivityksiä. Olen säätänyt linkkejä ym jada-jada tylsä-veijo plääh. Omatuntoni puhdistamiseksi esittelen lukijain huvitukseksi Wienin eläintarhan vetelimmän tyypin: kultapandan. N-joy!

En ole mikään mahdoton keikkaluuta, mutta onhan sitä kaikenlaista tullut nähtyä, Eläkeläisten ”sattuu poskiin ja vatsalihaksiin”-keikosta Slayerin ”en edes tiä minne sattuu”-rypistyksiin. Ainoastaan kerran on tajunnan lähtö ollut lähellä. Silloin ei ollut kyse edes huonosta ilmanvaihdosta tahi liiallisesta mehustelusta, vaan musiikin kokonaisvaltaisuudesta.

Pari vuotta sitten Tavastialla esiintyi Laibach, slovenialainen ooppera-industrial-totalitaarinen täsmäiskuryhmä. Musiikkinsa oli kovaa tuuttaa kaikilla taajuusalueilla: rummuniskuja, kuorolaulua, mörkönarinaa, syntsaa. Ja kattokaa ny, miten pelottavan näkönen jätkä niillä on laulusolistina! Tuommonen nahkajeesus kun tulisi yöllisellä kujalla vastaan, ni… en tiä, itkua pukkais! Kaikki tämä oli liikaa pienen llaman sielulle, ja piti mennä istumaan sivummalle jääveden kera. Juippi sai jäädä ihmettelemään mouhua ja lettipäisiä rummunlyöjätyttöjä. Kun päähän ei tule riittävästä happea, on parasta myöntää tappio ja väistyä.

Nuorisolle opetukseksi olkoon: älkää käyttäkö liian vahvaa musaa.