LLAMA

Olen pienestä pitäen seurannut euroviisuja. Kakarana sitä ihmetteli ison maailman meininkiä ja komeita lauluja, nykyään camp-aspekti on lähinnä sydäntä. Minä kuulun siihen kansanosaan, jota kiinnostaa, kuinka paljon Suomi saa pisteitä, enkä häpeä myöntää sitä.

Kun torstai-iltana kilpailukappale 16 pyörähti käyntiin, ja Lordi pärähti ruutuun urpo suomikotsa päässään, myötähäpeän ja kiemurtelun määrä oli sanoinkuvaamaton. Jääkiekon MM-kisojen kisaturistihan se siinä! Esityksen edetessä häpeä kuitenkin hälveni. Show oli mieleenpainuva, ja erottui edukseen köpöistä eurohumpista ja tissibarbeista. Jossain yhteydessä joku valitteli, että Suomen biisivalinta loukkaa euroviisuinstituutiota. Näin voisi olla, jos kyseessa olisi puoliperseinen (half-assed) vitsintynkä. Lordi on kuitenkin tosissaan hirviörockinsa kanssa. Mieleen tulee pari muuta artistiä, jotka voisivat aiheuttaa euroviisuinstituution pyörimistä haudassaan.

Minun kai pitäisi ymmärtää hauskuus siinä, että Liettuan pojat laulavat köpössä hoilotuksessaan olevansa voittajia. Olisihan siihen sävellykseen varmaan voinut ihan pikkasen enemmän panostaa, vaikka jonkinlaiseen vastakkainasetteluun selvästi pyrittiin? Islannin esitys oli mitä ilmeisimmin "huumoria". En ole tarkemmin perehtynyt laulajattaren outoon käytökseen kisaviikon aikana. Meikäläisen huumorintaju loppui kuitenkin siinä vaiheessa, kun huomasin taustatanssijoiden venkoilevan tarkoituksellisen huonosti. Että pitääkö sinne asti, kymmenien miljoonien katsojien eteen, mennä rimpuilemaan?

Voi voi, nyt tunnen itseni ihan vanhaksi tosikkokävyksi. Kyllä minua nauratti lopuksi, kun kaikki finaaliin selvinneet artistit tulivat lavalle tervehtimään yleisöä ja vilkuttamaan. Siellä ne pönöttivät - hirviöt - kauniiden ja muovisten ihmisten seassa. Ihan suomalainen meininki!