LLAMA

Top-listoja on mukava tehdä. Nyt on vuorossa top 1. Top 1 "ärsytykset".  Niin, onhan maailmassa kaikenlaisia epäkohtia: nälkää, kauhua, puutetta. Olenko siis pikkumainen kirjoittaessani porvarillisen pikku elämäni pikku ärsyistä? Tjaa! Mun blogi!

Nimittäin! Lieneekö kohtuutonta toivoa, että bussiin astuttuaan pääsee pisteestä a pisteeseen b ilman ylimääräisiä vinkuroita? Hahaa! On! Hesarikin kirjoitti aiheesta jonkin aikaa sitten; Helsingin Bussiliikenne Oy:n syntymisen myötä kuljettajia heiteltiin viime syksynä linjalta toiselle. Minulle fuusio manifestoitui siten, että pääsin kerran jos toisenkin neuvomaan kuljettajaa linjalla 550. Ärtz! Kun istuu bussissa kymmenisen tuntia viikossa, ni matkan sujuvuus olisi ihan kiva. Yritä siinä nyt sitten lukea tahi kuunnella musiikkia, kun samalla saat vahtia, ettei kuljettaja aja päin v*turaa. Syyllinen ei tietenkään ole kuski, vaan surujen bussipulju, joka ei kouluta väkeään riittävästi vaikeille linjoille - 550:n reitti on pitkä ja  mutkainen. Ja minkä takia muut matkustajat eivät sano mitään, kun kuski painaa risteyksestä väärään suuntaan? Samat naamathan siellä bussissa aina istuu, luulisi reitin olevan tuttu muillekin kuin minulle.

Nokkelin lukija taisi jo arvata, että pääsin tänään apukuskiksi. Toivottavasti kyseessä on yksittäinen poikkeus, eikä uunituore satsi vihreitä työntekijöitä. Minä EN aio ryhtyä Helsingin Bussiliikenteen palkattomaksi kouluttajaksi, vaan menen huppu silmillä istumaan bussin takaosaan. Jos ei päästä aamulla töihin ni sitten ei päästä, kun ei sen pitäisi olla yhdestä matkustajasta kiinni. Kele!