Nukkumatti syö sieniä
Llamaperheessä (sis. 2 aikuista) on sellainen tapa, että silloin tällöin pedissä kerrotaan lyhyitä iltasatuja. Hommassa on sama meininki kuin lapsuusaikana: tarkoituksena on saada rauhaisa mieli ja unen päästä kiinni. Tarinat sepitetään lennossa: ne ovat useimmiten eläinsatuja ja niissä on onnellinen loppu keskiosan miedon jännityksen jälkeen. Tässä näytteenä juipin eilen kertoma satu.
Olipa kerran lammas. Se oli semmoinen lammas, joka osasi lentää, ja se lenti [sic] puuhun. Puussa istui pöllö, joka ihmetteli asiaa. Miten lammas osasi lentää? Eihän sillä ollut edes siipiä (1)! Lammas ei myöntänyt mitään, vaan lenti pois. Myöhemmin selvisi, että lammas oli temppuillut avaruussillien (2) kanssa. Ne olivat opettaneet lampaan lentämään psykopatian (3) voimalla. Sen pituinen se.
(1) Tässä vaiheessa halusin ehdottaa, että jos lampaalla olisi vaikka lentorakko, vrt. kalojen ilmarakko. En kuitenkaan saanut suunvuoroa.
(2) Avaruussillit esiintyvät saduissa usein. Ne ovat tavanomaisia sillejä ovelampia ja osaavat lentää avaruusraketilla. Ne tunnistaa kypärästä, jossa on vilkkuvalo.
(3) En tiedä!
Näetten jänskiä uneja? Mä ainakin näkisin!
Comment by -t — June 5, 2006 @ 12:41 pm
-t: Niin sitä luulis ja toivois, mutku ei. Oon tosi mielikuvitukseton unennäkijä. Tai sitten unet on niin top secret-kamaa, että ne pyyhitään keskusyksiköstä aamuun mennessä.
Comment by llama — June 5, 2006 @ 1:35 pm