LLAMA

Kun menen vaate- tai kirjakauppaan, tapahtuu ilmiö. Tiedän, että kaupassa on hirviästi tavaraa tarjolla, mutta siitä vain pieni osa soveltuu minulle. Hankala maku, lantio, tissit, kiero huumorintaju jne. Niinpä kaikesta etukäteen kootusta reippaudesta huolimatta pian ostoksilla alkaa ahistaa, hikoiluttaa, kiroiluttaa. Vaatteet näyttävät veltoilta henkareissaan ja kirjojen takakansiteksteistä ei ota selkoa.

Kirjanetsintään on löytynyt tehokeino: hallittu randomisaatio! Ketjureaktio käynnistyi pari kuukautta sitten, kun yritin etsiä Akateemisestä Brett Easton Ellisin uusinta teosta. Eipä löytynyt, ei, mutta ihan oletetun paikan vieressä pönötti Defoe, Gideon: The Pirates! In An Adventure In Whaling. Pythoniaanista lystinpitoa piraattien merkeissä, ja ketäpä ei naurattaisi jatkuvat "Arrrrrr, ye scurvy dogs!"-huudot. Helppoa, kevyttä ja nopeaa kesäkamaa.

Brett Easton Ellisin Lunar Parkia ei kesälukemistoksi kehdanne suositella muille kuin heille, jotka ovat tutustuneet miehen aikaisempaan tuotantoon. Faktan ja fiktion suhteella pelataan leikkisästi, Ellis maalailee itsestään melkoisen inhottavan/säälittävän kuvan. Gorefaktori on alhainen, ja kirja onkin miellyttävimpiä Ellisin teoksia ja kirjan loppu on suorastaan kaunis. 

Kirjan luettuani kävin tsekkaamassa Amazon.comista miehen haastattelun. Siinä mainittiin Joan Didionin kirja "The Year Of Magical Thinking", jossa kirjailijatar kertoo miehensä kuoleman ja tyttärensä vakavan sairastumisen aiheuttamasta elämänmuutoksesta. Kaiken humpuukilukemisen ja -television seassa teos seisautti. Älykkään naisen analyysi omista ajatuksistaan tuossa kaikin normaalin kumoavassa kaaoksessa on koskettavaa luettavaa.

Viimeisimmällä Nakuteemiskäynnillä silmään pisti hyllyltä teksti "Magical Thinking", tekijänään Augusten Burroughs. Olen ehtinyt lukea vasta muutaman sivun, mutta arpaonni taisi jälleen suosia: teksti on ihanan pisteliästä. Kirja koostuu omaelämänkerrallisista esseistä. Enempää ei uskalla sanoa, kun ei tiä.

Miten tätä tekniikkaa voisi soveltaa vaatekauppoihin?

Nälkä yllätti eilen kesken ostostelun ja päätimme käydä tutustumassa suht uuteen italialaisravintolaan. Pizza (katkarapuja, savusimpukoita) vaikutti paperilla kutkuttavalta.  Kun annos saapui pöytään, havaitsin valkosipulin määrän ylittävän raja-arvot. Antaa mennä vaan, tuumin, ja lettu oli maistuvainen!

Pixxa runsaine juustosilauksineen jäi kummittelemaan pötsiin ähkynä, joka alkoi muutaman tunnin kuluttua purkautua röyhtäyksin. Voi luoja! Oli kuin krilliparvi olisi ryöminyt kuolemaan vatsaani. Yritin poistaa makua suustani; mehu oli harmittavasti loppu, joten nappasin pullollisen limsaa. Virhe! Mahassa vellova laava sai lisää pontta hiilihaposta.

Simpsoneissa on hahmo nimeltään Barney. Hänellä puoli naamaa resonoi röyhtäyksen voimasta ja suusta lentää kalanruoto. Kohtalotoverini.