LLAMA

Me, pontevat rock-kuluttajat Llama ja Juippi, marssimme perjantaina Tavastialle ihmettelemään Paradise Lostia. Bändi ramppaa Suomessa harva se vuosi. Olen nähnyt yhtyeen kerran aikaisemmin, juuri Tavastialla,  neljä-viisi vuotta sitten, ja silloin esitys oli verettömän pakkopullainen. Nyt oli eri meininki! Poijaat soittivat antaumuksella. Eikä oltu yhtään disco, vaan ihan kovaa rock! Yleisökin tykkäsi, vaikkakaan iltaa ei ainakaan etukäteen oltu myyty loppuun. Tiedä sitten miten liput menivät kaupaksi ovelta. Ilta olisi ollut täydellinen, jos… olisi kuultu esitys! Miksaus oli aivan v*turallaan. Me vaihdoimme salissa paikkaa kolmesti, että kuulimme edes siedettävällä tasolla soundeja. Laulusta kuului lähinnä kertsien ponnekkaammin lauletut osuudet, kitarat puuroutuivat ties minne. Harmin harmi.

Ennen keikkaa levyjä pyöritteli ilmeisesti hra Taleva, joka sai laamaväen lähes itkun partaalle soittamalla mm. Killing Joken Invocationin. Myö tykätään niin paljon! Hevidisko!

* * * * *

Kiireinen perheenemäntä/isäntä/ruokkija! Onko niin, että sushihammasta kolottaa, mutta et ehdi/jaksa viettää kahta tuntia keittiössä puristelemassa riisiä tötterölle? Ei hätiä mitn! Tee chirashi-zushia! Lyö keitetty sushiriisi kulhoon ja ripottele einekset siihen päälle. Mnn! Ovela chef luikauttaa riisin väliin kerroksen, jossa on silputtua levää ja wasabia. Eikä mitn raakoja kaloja tarde aina hamstrata. Ihan hyvä setti syntyy surimista, avokadosta, kurkusta ja makeasta munakkaasta.

Helsingissä Aikatalossa on mainio kauppa Behnford’s, josta voi ostaa erinäisiä angloherkkuja. Muinainen ihmissuhde opetti minut aikanaan pahoille tavoille, ja Behnfordsin ansiosta olen taas päässyt herkun makuun. Hähää!

Hiivauute Vegemite! Ruskeaa mutta vitamiinikasta!

Se maistuu ihanimmalta leivän päällä: paahdetaan, voidellaan ruokarasvalla, ja päälle silaus vegemiittiä. Poliittisesti-ei-korrektein äitini saattaisi tokasta: "Sehän on kuin pakanamaan kartta: keltaista edessä ja ruskeaa takana!"

Mmmmmm… mumsi! Kerran tarjosin ystävättärelleni vege-leivän, ja häntä kuulemma oksetti koko loppupäivän. Ei siis sovi kaikille!

B-puodista voi ostaa myös Spamia. Tuskin sitä tulisi käytettyä, mutta huumoriarvollisesti se olisi verraton tuote keittiön komistukseksi. 

On asioita, joille ei voi mitään. Jos yrittää pyristellä, käy kehnosti, eikä siitä ole hyötyä kenellekään. Silti mikään ei syö aikuisen ihmisen itsetuntoa niin kuin verikammo.

Tänään vietin suuren osan lounastauosta maaten sosiaalitilan lattialla jalat ilmassa. Purin ahneuksissani reippaasti kieleeni => verta (verta suussa: näkö- ja makuaistimus!)=> pyörrytys. Siis hei, mikä supernainen! WAU! Jos en olisi vapaaehtoisesti lyönyt maate, niin olisin voinut jonkin ajan kuluttua kerätä itseni lattialta joka tapauksessa. Iän myötä tilaan on tullut helpotusta sikäli, että älyän ryhtyä varotoimiin ennen kuin puu kaatuu. Onneksi systeemiini on ohjelmoitu hieman varoaikaa: kun onnistun tärvelemään itseäni, ehdin juuri ja juuri desinfioida ja teipata palkeenkielet ennen kuin näkökenttä kapenee ja korvissa suhisee liikaa. Pyörrytyshommiin minulla on ohjesäännöt yksi ja kaksi:

1. Maahan makaamaan, jalat ylös. Kun olo alkaa helpottaa, niin lasi vettä ja raitista ilmaa. Tsekkaa vielä peilistä, että näytätkö kummitukselta.
2. Jos et pääse makuulle (esim julkisessa kulkuneuvossa), keskity! Älä sulje silmiä, vaan tuijota yhteen pisteeseen, ja keskity hengittämiseen.

Bonuksena ylimääräinen sääntö kolmonen! Kun menet verikokeeseen, kerro heti reippaasti tilastasi, äläkä yritä leikkiä sankaria. Hoitsut suhtautuvat huomattavasti positiivisemmin pieniin lisävalmisteluihin kuin käytävillä kaatuileviin asiakkaisiin.

Tämä aamu oli Helsingin keskustassa suorastaan vilpoisa. Työmatkalla katseeni osui bussipysäkillä odotteleviin ihmisiin. Yksinään jäykkänä pönöttävien tyyppien joukossa seisoi kuusikymppinen siisti pariskunta. Rouvalla oli kylmä, ja herra halasi häntä tiukasti yrittäen pitää rakastaan lämpimänä. Se oli niin aitoa ja rakastavaa, että meinasi tulla pala kurkkuun. Minä kanssa vanhana tuollai!

Herkku raportoi ihastuttavasti parisuhteensa lystikkäästä kommunikaatiosta! En kehdanne tunkea samoille apajille, mutta uskaltaudun silti julkaisemaan autenttisen sähköpostiviestinnän minun ja Juipin väliltä. Viestien alla on sama kirjoitettuna selkokielellä luettavuuden lisäämiseksi.

Llama: Sun eilinen viesti tuli 16:50. Liekö jäänyt kökköfiltteriin? Mits mits tänä, ootko kauppa-urpo? Vai liejuke?
t: nm. tonnikalaröyhtä

Sähköpostiviestisi viipyi matkalla oudon kauan. Oletko menossa tänään kauppaan? Söin lounaaksi tonnikalaa.

Juippi: Meesa can smell it. En oo liejuryömä, mut oon fillaroitsija-poitsija, eli sikäli pikäli mikäli.
Tweetta tweetta toot toot!
Nimim lisä kaffia mule, het.

Ymmärrän tuskasi. Olen tänään polkupyörällä liikenteessä, joten en mene ostoksille. Olen hieman väsynyt.

Maailma pelastuu. Kävimmä Juipin kanssa kierrättämässä sähkö- ja elektroniikkaroinaa. Ämmässuolla oleva Sortti-asema on nimittäin kesälläkin auki klo 21 saakka. En uskone! Pistimme kiertoon 4 kpl risaisia tuottehia, eikä maksanut kuin 0 eur. Dumppauspisteet oli selkeästi merkitty, ja kerkeä setä vielä neuvoi urpoille oikeat laarit. Mahtista! Kier kierrr!

Moni asia ei viduda minua yhtä paljon kuin se, että taloyhtiön roskikseen heitetään isoja, alkuperäisessä kulmikkaassa muodossaan olevia pahvilaatikoita. Roskis täyttyy yli äyräiden, varikset kiittävät, ja kirosana! Kaikilla perheillä yhtiössämme on auto, ja ihan siinä kilometrin päässä on kierrätyspiste. Urzpot! Jos et jaksa kierrättää, ni litistä edes! 

Sunnuntaina Blogsomen palikat menivät sekaisin, ja tämäkin blogi oli epäkondiksessa. Nyt kaikki taas pelaa, eivätkä kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kirjoitukseni joutunut hukkaan, jipi!

Nukkuva ihminen ei tee syntiä. Ai jai, miten makoisasti vetelinkään hirsiä mökillä männä viikonloppuna! Oli suorastaan sokeria univelkaiselle se, kun perjantai-iltana, suloisen väsymyksen vallitessa, sai ryömiä puhtaiden, viileiden ja tuoksuvien lakanoiden väliin, ja tiesi saavansa nukkua pitkään. (Tuliko tarpeeksi pilkkuja? Eh!)

Hähää! Nyt hyökkään suikka-asennossa kohti uutta viikkoa! Saas nähdä, minkä päivän kohdalla puhti loppuu.

Mutta mutta! Voin nyt tässä kertoa luottamuksellisesti teille, että Jane Austen on PARAS! Pride And Prejudice on kahlattu läpi moneen kertaan. Vaan vasta nyt uskaltauduin kokeilemaan Emmaa, sillä Gwyneth Paltrowin valju naama leffajulisteessa aiheutti outoa allergiaa kirjankin suhteen. Suotta! Kirja lähtee käyntiin uskomattoman hitaasti, mutta meininki eskaloituu rajusti! Kutsun tätä lajityyppiä nimellä "Heaving Bosoms": pidätellyt tunteet, loukatut ylpeydet, kankea ylähuuli, ajankuva. Pakko saada lisää!

Kaikkia oddseja vastaan olen selviytynyt perjantaihin asti. Nukkimishommat ovat edelleen kuralla, mutta pian mennään maalle. Nukun siälä kaikki tyynyt ihan litteiksi! Rää!

Koska olen erittäin tärkeä (meinasin kirjottaa jotta tökerö) henkilö, erittäin tärkeä blogini on löytynyt göögel-hakujen tuloksena. Esittelen nyt tässä niistä huomattavimmat.

1. Blogini ovela nimi houkuttelee llaman-kasvattajia.

2. Musiikkiaiheiset jorinani ovat pyydystäneet lukuhetkelle Oomphin, Toolin, Ruisrockin ja musakerhon ystäviä.

3. Pikkuisen enemmän asian vierestä ovat menneet haut "krilliparvi", "hajulukko" ja "pehmo".

4. Toivottavasti "mies"-hakija sai uteliaisuutensa tyydytettyä. Luulen, että "jotai"-hakija ei joutunut poistumaan tyhjin käsin.

~.~.~

Hoplaa! Koska olen hövelillä tuulella, olen suunnitellut visan! Vastauksia saa miettiä omassa päässä, kommenttilaatikossa tai naapurin työkalupakissa, paitsi jos se on täynnä hohtimia, niin sitten ei. Jos ei visailu hotsita, ni ei sekään haittaa! Kaikki käy, paitsi gööglailu.

A. Täydennä seuraavat virkkeet:

1. I like these calm little moments before the storm. It reminds me of   _________.
2. Bill Rykälä heittelee perunoita  _________   _________.
3. Sirhistynyt ja rasvainen vanha köysi ei ole läheskään niin tyhmä, kuin   _______  _______  _______.
4. He has a wife, you know. You know what she’s called? She’s called   _______  _______  _______.

B. Nimeä pituusjärjestyksessä kesän ärsyttävimmät laulavat perijättäret.

1. _______________

C. Matti Pekkarinen ja Mustanaamio ryhtyvät painisille. Kumpi voittaa? Perustele.

Univelka tappaa talossa ja puutarhassa. Mikä siinä on, kun en osaa mennä ajoissa nukkumaan? Ikinä en ole osannut. Paitsi kakarana, kun pakotettiin. Onko siitä jäänyt sitten trauma, joka pitää peitota kukkumalla liian myöhään? Äiteen vika, kun kolmekymppinen ei osaa nukkua. (No ei kai! Äiti on paras!)

Kotosalla väsyneelle tyypille irvaillaan. Häntä kutsutaan silliksi. No tietenkin: väsynyt silli on punasilmäinen ja eltaantunut. Nimittely voidaan suorittaa elehtimällä: heiluttamalla kämmeniä leuan sivuilla kiduksia imitoiden. Suosittu on myös koukku poskessa-performanssi. Itse silli voi vastata heristämällä nyrkkiä tai itkeskelemällä.

Mitäpä jos yrittäisin tempaista päikkärit töiden jälkeen? En ole hyvä päiväunistelemaan, mutta nukkiajan aikaistaminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Meneekö päikkäreistä käkikello vielä enemmän sekaisin?

Pikkulinnut (sirput) voidaan jakaa kahteen ryhmään sen perusteella, miten ne liikkuvat maassa.

1. Kipittäjät, esimerkkinä västäräkki. Se pinttelee napakasti menemään vuorojalkaa. Lopuksi viipotetaan pyrstöä. Ehkäpä kipittäminen saa sisäelimet heiluriliikkeeseen, joka pitää tasapainottaa peräpään vispaamisella.

2. Pomppijat, esimerkkinä rastaat. Ensin kuikuillaan kaula pitkällään suuntima, ja sitten suikkana hypitään tasajalkaa eteenpäin. Kokeilkaapa samaa kotona!

Suosittelen kaikille lintujen tarkkailua. Pikkuelikoiden meiningin seuraaminen puhdistaa aivoja turhasta tauhkasta. Lajintuntemuskin voi lisääntyä. Oma suosikkini on kevään ensimmäinen punarinta. Voiko mikään eliö olla niin pallomainen, nappisilmäinen ja tikkujalkainen? Ei voi!