LLAMA

July 13, 2006

Paskarrellaan

Filed under: Höpistyksiä - llama @ 1:56 pm

Onko duunissa tylsää? Pitkästyttääkö lomalaista? Nappaa silloin eilinen sanomalehti kouraan ja taittele itsellesi veikeät tohvelit ja samuraihattu! Älä peljästy japaninkieltä, ohjeet on piirretty selkeästi. Varoitan pienestä virheestä tohveliohjeen kohdassa kaksi: se on se vastakkainen reuna, jota taitetaan. Oikeassa ylänurkassa olevaa violettia pylpyrää painamalla saa ohjeen animoituna, jossa tuon kohdan taittelu näkyy oikeaoppisesti. Kahvihetken viettäminen paperitötsä päässä piristää sekä itseä että työtovereita! 

Ruisrock revisited

Filed under: Sulosoinnut - llama @ 10:38 am

Olin maanantaina huono univelkais-ihminen, enkä jaksanut kunnolla rapota. Nyt olen huono univelkais-ihminen, mutta yritän maalailla pieniä tuokiokuvia festariviikonlopusta.

Minä koin, että järjestelyt olivat siedettävät; kaikkina päivinä pääsimme lähes jonottamatta alueelle. Emme olleet mielestämme kovin aikaisin liikkeellä, ensimmäiset bändit jäivät näkemättä. Eri lähteistä olen saanut lukea, että jonoissa on kuitenkin seisty parikin tuntia. Hyvä me, sukkelat vanhat! Nuoriso on varmaankin jäänyt ensin pellolle juomaan omia eväitään, kun alkomahooli alueella oli kovin hinnakasta, ja viinan salakuljetus vaati todellista kekseliäisyyttä.

Lauantai-aamuna ihmettelin kämmenessäni olevaa mustelmaa (unidentified party injury, UPI). Juipilla oli kuulemma samanlainen. Hetken pähkäiltyämme totesimme, että lienemme taputtaneet kätemme kipeiksi. Oomph! kai eniten tapututti, vaikka esitys ei ollutkaan sitä, mitä toivoin. Etukäteen pelkäsin, että biisivalinnat painottuisivat uudenpaan materiaaliin, ja niinhän siinä kävi. 90-luvun tuotannosta kuulimme vain yhden kappaleen. Biisit, joiden äärellä on fiilistelty, rokattu, masenneltu; biisit, joissa on munaa, vääntöä, jylhyyttä, niitä biisejä ei kuultu. Niin lähellä mutta niin kaukana! Ztana! 

Minä olen tämmöinen lyhyenläntä, 162 cm. Eipä tuo yleensä haittaa, mutta keikalla haittaa kovasti. Miksi toiset kasvavat kaksimetrisiksi, ja näkevät hyvin lavalla tapahtuvat toiminnot (ja tulevat seisomaan minun eteeni)? Epistä! Mien näje mitn! Ongelman voi ratkaista jäämällä kauas lavasta: kukaan en töni ja näkee pienien tikku-ukkojen esiintyvän. Toisessa ratkaisumallissa pyritään lähelle lavaa, mutta siellä tulevat vastaan lieveilmiöt eli känniurpo ja mosh-pit-petteri. Toolin keikalla jälkimmäinen vaihtoehto osoittautui toimivaksi. Musiikki oli rytmiikaltaan niin polveilevaa ja hankalaa, että mosh-pittaus ja nyrkinheilutus jäivät vähäisiksi. Jipii! Sain nautiskella suht rauhassa, ja jopa olikin nautiskeltavaa. Oma suosikkini Schism soi varsin mahdottoman jylhästi. On se!

Viikonloppuna voin toivottavasti nukkua univelkani pois. Rock verottaa vanhaa.

Get free blog up and running in minutes with Blogsome
Theme designed by Alex King