Ruisrock revisited
Olin maanantaina huono univelkais-ihminen, enkä jaksanut kunnolla rapota. Nyt olen huono univelkais-ihminen, mutta yritän maalailla pieniä tuokiokuvia festariviikonlopusta.
Minä koin, että järjestelyt olivat siedettävät; kaikkina päivinä pääsimme lähes jonottamatta alueelle. Emme olleet mielestämme kovin aikaisin liikkeellä, ensimmäiset bändit jäivät näkemättä. Eri lähteistä olen saanut lukea, että jonoissa on kuitenkin seisty parikin tuntia. Hyvä me, sukkelat vanhat! Nuoriso on varmaankin jäänyt ensin pellolle juomaan omia eväitään, kun alkomahooli alueella oli kovin hinnakasta, ja viinan salakuljetus vaati todellista kekseliäisyyttä.
Lauantai-aamuna ihmettelin kämmenessäni olevaa mustelmaa (unidentified party injury, UPI). Juipilla oli kuulemma samanlainen. Hetken pähkäiltyämme totesimme, että lienemme taputtaneet kätemme kipeiksi. Oomph! kai eniten tapututti, vaikka esitys ei ollutkaan sitä, mitä toivoin. Etukäteen pelkäsin, että biisivalinnat painottuisivat uudenpaan materiaaliin, ja niinhän siinä kävi. 90-luvun tuotannosta kuulimme vain yhden kappaleen. Biisit, joiden äärellä on fiilistelty, rokattu, masenneltu; biisit, joissa on munaa, vääntöä, jylhyyttä, niitä biisejä ei kuultu. Niin lähellä mutta niin kaukana! Ztana!
Minä olen tämmöinen lyhyenläntä, 162 cm. Eipä tuo yleensä haittaa, mutta keikalla haittaa kovasti. Miksi toiset kasvavat kaksimetrisiksi, ja näkevät hyvin lavalla tapahtuvat toiminnot (ja tulevat seisomaan minun eteeni)? Epistä! Mien näje mitn! Ongelman voi ratkaista jäämällä kauas lavasta: kukaan en töni ja näkee pienien tikku-ukkojen esiintyvän. Toisessa ratkaisumallissa pyritään lähelle lavaa, mutta siellä tulevat vastaan lieveilmiöt eli känniurpo ja mosh-pit-petteri. Toolin keikalla jälkimmäinen vaihtoehto osoittautui toimivaksi. Musiikki oli rytmiikaltaan niin polveilevaa ja hankalaa, että mosh-pittaus ja nyrkinheilutus jäivät vähäisiksi. Jipii! Sain nautiskella suht rauhassa, ja jopa olikin nautiskeltavaa. Oma suosikkini Schism soi varsin mahdottoman jylhästi. On se!
Viikonloppuna voin toivottavasti nukkua univelkani pois. Rock verottaa vanhaa.
Itekin toivoin enemmän vanhoja biisejä OOMPH!:in settilistalle, vaikka melko uusi fani olenkin. Kiertueen pidemmällä settilistalla taisi joitakin vähän vanhempia kappaleita ollakin, ainakin oma suosikkini Unsere Rettung, mutta lyhyemmältä listalta ne piti tietenkin sitten poistaa. 90-luvun tuotannosta tuli kuitenkin kolme kappaletta (Mitten ins Herz, Gekreuzigt, Keine Luft mehr) eikä vain yksi.
Itsekin olen aika lyhyt, minkä vuoksi yritänkin aina eturiviin. Tällä kertaa eturiviin pääsi kuulemma vielä varttia ennen keikan alkua. Jos ihan eturiviin pääsee niin pittaajista tai urpoista ei ole mitään haittaa.
Uskomattoman hieno keikka oli. Menin ite Ruisrockiin ainoastaan OOMPH!:in takia, ja vaikka aikaa ja rahaa meni hitosti, niin kyllä kannatti.
Comment by Antti Leväsaari — July 16, 2006 @ 8:04 pm
No niin! Se, ken luottaa muistiinsa eikä tarkista faktoja, puhuu omiaan. Kiitos asiallisesta korjauksesta, Antti. Toivotaan, että pojat palaavat syksyllä klubikiertueelle, jotta pääsemme kuuntelemaan sitä pidempää settilistaa. Unsere Rettung on mukaansatempaava polkka, joka livetilanteessa toimii varmasti kuin tonni tiiliä! Sitä odotellessa!
Comment by llama — July 17, 2006 @ 9:22 am