Krooh pyyh
Univelka tappaa talossa ja puutarhassa. Mikä siinä on, kun en osaa mennä ajoissa nukkumaan? Ikinä en ole osannut. Paitsi kakarana, kun pakotettiin. Onko siitä jäänyt sitten trauma, joka pitää peitota kukkumalla liian myöhään? Äiteen vika, kun kolmekymppinen ei osaa nukkua. (No ei kai! Äiti on paras!)
Kotosalla väsyneelle tyypille irvaillaan. Häntä kutsutaan silliksi. No tietenkin: väsynyt silli on punasilmäinen ja eltaantunut. Nimittely voidaan suorittaa elehtimällä: heiluttamalla kämmeniä leuan sivuilla kiduksia imitoiden. Suosittu on myös koukku poskessa-performanssi. Itse silli voi vastata heristämällä nyrkkiä tai itkeskelemällä.
Mitäpä jos yrittäisin tempaista päikkärit töiden jälkeen? En ole hyvä päiväunistelemaan, mutta nukkiajan aikaistaminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Meneekö päikkäreistä käkikello vielä enemmän sekaisin?
Se on tiätysti aivan persoonasta kiinni, monet saavat waltaisaa apua päikkäreistä. Mää en. Meikäläisen ainoa konsti saada nukahtamisrytmit taasen kohdilleen on joko valvoa vuorokausi ja mennä seuraavana iltana ajoissa maate tai napsia suunnilleen viikon kuuri nukahtamislääkkeitä. Tolkku pois on tovin aikaa joka tapauksessa!
Comment by -t — July 18, 2006 @ 10:04 am
Olikohan uusin Tiede-lehti vai mikä, josta just hiljan luin, että päivätorkut on parempi pitää n. 20 min pituisena, jolloin voivat piristääkin. Jos taas nukkuu 1-2 tuntia, niin aivot ehtii jo siihen syvempään unitilaan, ja jälkiolo on aika pitkään tokkurainen.
Omaa kokemusta tuosta ei oo, ei oo tullut koitettua päiväunia kun on ollut unen saaminen iltaisin muutenkin välillä työn takana.
Comment by Timo — July 18, 2006 @ 10:08 am
Juu puolen tunnin tirsat maksimissan, ja kannattaa ehdottomasti ottaa ne päiväunet mielellään ihan sängyssä vähissä vaatteissa. Osa siitä ällötokkurasta on nimittäin sitä, että perusvaatetuksessa hikoaa ja saumat painaa jne.
Minäkään en osaa koskaan mennä ajoissa nukkumaan. Mies tietysti valvoo seurana. Sille iskee väsytys päivällä, mulle ei koskaan. Ja iltaa kohden sitten taas piristyn entisestänikin. Joku kukkahattutäti varmasti osaisi diagnosoida selkärankaa rappeuttavan unihäiriön, joka vaatisi pikaista asiantuntija-apua ja manaajaa, mutta hyvin on tähänkin asti taaplailtu. Miestä kyllä käy sääliksi.
Comment by Kriisi — July 18, 2006 @ 1:36 pm
Meillä menee illat samoin kuin Kriisillä (sukupuolet tosin toisinpäin)… ehkä bloggaajat jakaa saman nukkumis(-mattomuus)tyylin? Tai sitten ei.
Comment by Timo — July 18, 2006 @ 1:55 pm
Kits kaikille pontevasta kommentoinnista! Olen empiirisesti havainnut tuon lyhyiden tirsojen hyvyyden, se parantaa loppupäivän laatua. Meideli vaan haluaisi olla aamulla reippaampi, eikä kokea “Kenelle kellot soivat? / Hulk smash!”-tyylistä oloa, joka aamu. Manaaja, nuijanukutus, pienet siniset napit. Jotai pitää testata. Josko aloittaisin kuitennii päikkäreillä. Otan englanninkielistä laahaavaa proosaa päänaluseksi.
Comment by llama — July 18, 2006 @ 2:36 pm
Minä pääsin tuosta ongelmasta, kun sain itsepäisiä lapsia, jotka nukahtavat joko viereeni tai eivät ollenkaan (paitsi kenen tahansa lapsenvahdin kanssa). Suosittelen. Olen niin uuvuksissa illalla, että nukahdan heidän väliinsä
Comment by Natalia — July 25, 2006 @ 11:34 am
Ahaa! Minun korviini on aiemmin kantautunut tarinoita vain univeloista pienten lapsien takia. Toimii siis toisinkin päin!
Comment by llama — July 25, 2006 @ 1:05 pm