Hiiohoi!
Sunnuntaina Blogsomen palikat menivät sekaisin, ja tämäkin blogi oli epäkondiksessa. Nyt kaikki taas pelaa, eivätkä kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kirjoitukseni joutunut hukkaan, jipi!
Nukkuva ihminen ei tee syntiä. Ai jai, miten makoisasti vetelinkään hirsiä mökillä männä viikonloppuna! Oli suorastaan sokeria univelkaiselle se, kun perjantai-iltana, suloisen väsymyksen vallitessa, sai ryömiä puhtaiden, viileiden ja tuoksuvien lakanoiden väliin, ja tiesi saavansa nukkua pitkään. (Tuliko tarpeeksi pilkkuja? Eh!)
Hähää! Nyt hyökkään suikka-asennossa kohti uutta viikkoa! Saas nähdä, minkä päivän kohdalla puhti loppuu.
Mutta mutta! Voin nyt tässä kertoa luottamuksellisesti teille, että Jane Austen on PARAS! Pride And Prejudice on kahlattu läpi moneen kertaan. Vaan vasta nyt uskaltauduin kokeilemaan Emmaa, sillä Gwyneth Paltrowin valju naama leffajulisteessa aiheutti outoa allergiaa kirjankin suhteen. Suotta! Kirja lähtee käyntiin uskomattoman hitaasti, mutta meininki eskaloituu rajusti! Kutsun tätä lajityyppiä nimellä "Heaving Bosoms": pidätellyt tunteet, loukatut ylpeydet, kankea ylähuuli, ajankuva. Pakko saada lisää!
