LLAMA

Raportoin tänään täältä pöpeliköstä, toivottavasti ei haittaa! Olen väsynyt kuin himmeli, enkä ole vastuussa.

Aiheenani on perustarpeista tärkeimpien, nälän ja unetuksen, ilmaiseminen parisuhteessamme. Taulukkomuotoinen esitys ei sivupohjani ahtauden takia onnistu, mitä pahoittelen. Numeroittain luonnehditaan asian laita eli tilanne, ja A-kohdassa esitetään nälkään ja B-kohdassa nukkumistarpeeseen viittaava repliikki.

1. Tunne on kokonaisvaltainen ja estää muut toiminnot
A) "Ihmisen nälkä!"
B) "Ihmisen nukki!"

2. Puhekeskus on inaktivoitunut, ja on siirrytty elekieleen.
A) Kasvoilla on epämääräinen ilme, ja avokämmentä pyöritetään vatsan päällä ympyränmuotoisella radalla.
B) Silmät kiinni, hömelö ilme kasvoilla, kallistetaan päätä sivulle vasten yhteenpainettuja kämmeniä.

3. Muita aiheeseen kuuluvia ilmaisuja
A1) "Syönpähän karhun persiin!" (lainaus: Pahkasika)
A2) "Et ikinä arvaa mikä on?"
B1) "Nukkiva ei tee syntiä!"
B2) Keskustelu:
Hlö x: "Ei nukuta yhtään! Kerro satu!" 
Hlö y: "Olipa kerr…"
Hlö x: "ZZZZZ!"

Maailman parhainta on se, kun saa ihan pyydettynä kehua itseään. Että omin sanoin, anna palaa vaan. Voi kiesus. Kun se on niin suomalaisella verissä, äidinmaidossa ja saakeli vielä sielun kudelmassa tuo kehumishomma. Että joo, olen tosi mainio, ja ikuna ette parempaa työntekijää saa mistään. Sosiaalinen, kaikkitaitoinen, it-velho, kieli- ja yleisnero kanssa.

Kaiken muun hyvän lisäksi en ikuna bloggaa työaik

Laiskana ja mukavuudenhaluisena en ole pystynyt ylläpitämään säännöllistä kuntosalielämää, joten olen oppinut tulemaan toimeen olemattoman takalistoni kanssa. Ihan oikeasti: minulla ei ole minkäänlaista persusta. Lituska, negatiivinen pylly on se, vaikka lantio on leveänlainen. Housuostoksilta olen usein lähtenyt pahoilla mielin kotio, kun tämän päivän muodin mukaiset leikkaukset ovat solvanneet fysiikkaani. Olen sittemmin pyrkinyt hankkimaan housuja, joiden takataskuissa on rypytyksiä tms. volyymiä, jotta takamus erottuisi selkälinjasta edes joten kuten.

Koska olen veltto, saamaton, mutta helposti huijattavissa, olen keksinyt juonen. Olen parin kuukauden ajan virittänyt käsipainot polulleni niin, että törmään niihin mennessäni aamulla pukeutumaan. Koska klo 06:00 olen puolinukuksissa ja vastustuskyvytön, olen mukisematta tehnyt muutaman kyykkysarjan. Jumankeissön! Olen tällä viikolla havainnut orastavaa kuperuutta bäksterissä. Ja vielä minimivaivalla. Jihuu! Positiiviset kokemukset saattavat aiheuttaa salillakäynnin aktivoitumista. Minustakin voi vielä tulla perseen onnellinen omistaja!

Huomaatteko: en kertaakaan kutsunut pehvaani hanuriksi, vaikka houkutus oli ilmeinen. Hitsi, oon taitava!

Tänään on yleinen bloginsäätöpäivä! Täällä ei ole mitään nähtävää. Hajaantukaa!

Mä ja sitten toi Juippi tuumittiin yhtenä päivänä että mitäpähän ihmettä. Rantarosvoista tiedetään sen verran, että niillä on kauhia parta. Mutta keitä ne rosvoaa? Vaaniiko ne biitsillä hyökäten sisämaahan, kun varakkaita ilmaantuu metsänlaitaan? Vai onko niillä kaislikossa piilossa soutuvene, jolla ne vetävät ihan karppisina ohiajavien laivojen kylkeen?

Onko sittenkin kyseessä siloleukaisista miehistä pitävien naisten ajama panettelu- ja mustamaalauskampanja, jossa parrankasvattajia pelotellaan mielikuvitushahmoilla? Mua ette hämää!

Miksi kirjoitan blogia?

Sitä minäkin ihmettelen. Lukijaksi ryhdyin viime talvena. En tuntenut blogilandiasta ketään henkilökohtaisesti, joten valitsin luettavaksi sekalaisen kasan kiinnostavia blogeja. Vähitellen tunsin tarvetta ryhtyä kommentoimaan. Aluksi (ja hetkittäin edelleen) tuntui hassulta mennä ikään kuin tuntemattomien ihmisten olohuoneeseen, jossa tutut juovat keskenään kahvia iloisesti turisten. Kommentoi siinä nyt sitten, että: "Minustakin se leffa on hyvä, ja onpas sulla mukava paita". Näin sieluni silmin, kuinka kahvikupit hyytyvät huulille, ja väki kääntyy hiljaisuuden vallitessa tuijottamaan tuntematonta hyypiötä.

Rykäisin blogin pystyyn, jotta minulla olisi esittää edes jonkinlaista historiaa itsestäni käydessäni kommentoimassa. Karsin kasaan pieniä tarinoita, itsestäni metelöimättä, kun yhtäkkiä kommenttilaatikkoon olikin putkahtanut -t. Enää ei ollut takaisin kääntymistä.

En ole vieläkään oikein löytänyt paikkaani eetterissä. Arkipäiväni on liian tylsää raportoitavaksi, eikä tästä nupista irtoa mitään Nobel-tason välähdyksiä. Tänne on kuitenkin ollut mukava kirjoitella niitä näitä. Kiitän kaikkia lukijoita ja kommentaattoreita, jotka ovat jaksaneet kiinnostua.

Wham! Haastan itseni "Yksi levy"-musiikkimeemiin.
 
Ensin hitunen historiaa. Popmusiikin kuuntelijana olen myöhäisherännäinen. En altistunut nuorna juuri muulle kuin radiosoittomusiikille. Kaveripiireissä ei ollut boheemeja musafriikkejä, rahaa ei ollut viljalti levyostoksiin, ja pikkukaupungin kirjaston popmusiikkiosasto oli …suppea. Klassinen osasto taasen oli runsas, ja keksin roudata sinfonioita ja oopperoita kotio kuunneltaviksi. Kun muut askartelivat c-kasetteihinsa parhaat poppismedleyt, minä koostin mukavimmat aariat ja äsäköimmät Dvorákit. Matkan varrella ehdin suorittaa silti Led Zeppelin-kauden ja Guns’n’ Roses-fanituksen.
 
Nykyään suhtaudun musiikkiin hyvin puhtaasti tunteella. Minua ei kiinnosta kuunnella nokkelia sanoituksia, jos melodia ei kolahda.
 
1. Yksi levy, joka muutti elämäsi:

Kesällä 1995 televisiossa pyöri oudon kiehtova musiikkivideo. Tämä yksittäinen asia muutti täysin musiikkimakuni ja suhtautumiseni musiikkiin. Kappale oli Faith No Moren Evidence, ja levy tietenkin King for a Day, Fool for a Lifetime.

2. Yksi levy, jonka olet kuunnellut useammin kuin kerran:
 
Hoh hoh hoo. Josko vastaisin, että mikä levy on joutunut aktiivisimman kuuntelun alaiseksi. Mr Bunglen California joutui ilmestyttyään todella koville. Olin silloin viikon kestävällä Suomen kiertoajelulla, ja kun mitta tuli täyteen muista ihmisistä, niin muualle ei voinut paeta kuin musiikkiin. Sweet Charity!

3. Yksi levy, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:

Ai jai! Ei ole mitään levyä, jota jaksaisin kuunnella hamaan ikuisuuteen. CD-levyllä voisi varmaan vilkutella valomerkkejä ohikulkeville laivoille, joten mikä rieska tahansa kelpaisi.

4. Yksi levy, sai sinut pyörryksiin:
 
Vastaan: Toolin Lateralus. Toolin levyjä kuunnellaan ensin otsa kurtussa useita kertoja, kun ei oikein pääse megeen. Sitten 11. soittokerralla yhtäkkiä tuntee leijailevansa musiikin mukana. Ällistyttävää.

5. Yksi levy, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
 
Tämän kesän antia on uusi tuttavuus, The Gathering. Yhtyeen Home-levyllä on kappaleita, jotka tuntuvat tökkivän häpeilemättömästi sieluni salaisimpia sopukoita. Rikollista toimintaa on se.
 
6. Yksi levy, jonka toivoisit tulleen tallennetuksi:
 
Depeche Moden instrumentaalilevy. Ei ei, älkää käsittäkö minua väärin! Dave Gahan on universumin sulavaäänisimpiä vesseleitä ja naatiskelen suuresti DM-levyistä. Barrel of a Gun-sinkulla on hieno istrumentaali Painkiller, ja semmoisia vetäisyjä voisin mieluusti kuunnella levyllisen verran.
 
7. Yksi levy, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan levytetty:
 
Jos eurodiskohumpan synnyn voisi kohdentaa yhteen tiettyyn levyyn, niin se!
 
8. Yksi levy, jota kuuntelet paraikaa:
 
Aamulla työmatkalla kuuntelin Massive Attackin Mezzaninea. On se vaan vieläkin saakelin komia! Vastaus otsikon kysymykseen: Inertia Creeps on tämän levyn kappaleita.

9. Yksi levy, jonka olet aikonut kuunnella:
 
Mäntix on se, joka ei kuuntele levyjään (tai sitten on Asterixin kylän ei-toivotuin henkilö). En ole vieläkään ehtinyt kunnolla tutustua Nick Cave & Bad Seedsin Abattoir Blues / The Lyre of Orpheus-tuplaan. Joskus hyvällä ajalla ja alttiilla mielellä!
 
10. Haasta viisi bloggaajaa:
 
Sä, sut, toi, ja te kaksi.

13. viikon aihe on "onnellinen". Kuva on otettu viime viikonloppuna haastetta varten. Ja talvea.

Hän oli kuin risulla pystyyntuettu lettu. Lähtiessään hän kuitenkin piristyi sen verran, että huusi ovelta:

"Hihhei, ei hotsita, ei!
Ei kuulkaa kiinnosta,
eikä paljon purista."

Seuraavana päivänä hän palaa nöyränä. Mitää o koskaan oikeesti huuellu.

Muistakaa muistakaa! Paitsi että nyt pitää muistaa vähän eri tavalla kun viimeksi (vaikeus!). Ennen tuli maanantaina, nyt tulee tiistaina klo 21:30. Ensimmäinen jakso TV1:lta ja loput digi-FST:ltä.

No Hetimiten eli Ögonaböj! Stan Saanila juontaa ja Heli Roiha + André Wikström + Thomas Perret höpisevät. Ulvonaurukuolema vaanii katsojaa. Esimerkiksi keskustelu, joka alkoi Andrén top 5-kouluinhokkiruoista päätyi siihen, että bordellista ei pidä koskaan tilata palvelua, josta ei nimen perusteella arvaa, mitä se pitää sisällään. "Yhtäkkiä sulla on suu täynnä juustoa ja kengät tulessa". Silloin nauratti niin kovasti, että ohjelman jälkeen piti mennä naamapesulle.