The horror! eek!
Mikä laittaa ihmisen katsomaan kauhuelokuvia? Jaa’a. Sen kun tietäisi, niin Nobel, heti! Minäkin olen ihan hitsin säikky, ja kaikenlaisia kaameuksia on silti pitänyt katsoa. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän katsella seinille, kun säikkykohta lähestyy. Kun rainassa käydään pimeässä tarkistamassa, ettei murhamatti vaani vessassa, niin meikäläisen on parempi olla silmä kiinni. Halvat säikyt tyyliin "BUUU! Kissa hyppää hyllyltä!" ovat pahimpia, kun sydän muljahtaa pussissaan puoli kierrosta. Terveydelle vaarallista on se! Parempi katsoa pois vaan.
Osa kauhuleffojen kuvastosta kalmottaa enempi kuin toiset. Zombiet ja luolaöttiäiset pelvoittavat ruudulla, mutta siihen se jää. Yön pimeydessäkin pystyn kertomaan itselleni, että eläviä kuolleita ei ole olemassa, joten jatkanpa unia. Mutta jos kesken unien herään muistelemaan kummituksia, niin voihan käpy! En usko kummituksiin, mutta pelkään niitä. Systeri keksi vielä huomauttaa, että jos yöllä yksin pelkää haamuja, niin varmasti erittää semmoista aivoenergiaa, joka erityisesti houkuttelee kummitteita. Kiitti vaan!
Elokuvateattereissa pyörii tällä hetkellä videopeleihin perustuva Silent Hill. Olen pelannut sarjan peleistä kakkosta ja kolmosta. Luulen, että enempää kauhupelejä en pelaakaan. Meikäläisen psyykelle on ihan liikaa se, kun pikselihirviöt hyökkäävät usvasta ja kynsivät persoonani jatketta, pelihahmoa. Lienee parasta jättää tuo leffakin katsomatta. On vielä liian tuoreessa muistissa pelin kohtaus, jossa lahtaajan-essuun pukeutunut Pyramidipää kolistelee ison fileerausveitsensä kanssa ihan kintereillä, kun kapeassa käytävässä mennään karkuun minkä ehditään. Vai katsoisiko sittenkin…
Mä taas oon just zombiongelmainen. Yöllä koiria kusettaessa saattaa tulla halju fiilis, että nyt täällä kun tarvon, niin jos katu alkaa kuhista elävää kuollutta, niin se on sitten menoa. Ainoa arpomisen aihe on se, että pakottaako hermosto hirveään (turhaan) pakojuoksuun, vai jähmetynkö paikoilleni odottelemaan.
Comment by Kriisi — August 1, 2006 @ 6:18 pm
Mikä tilanne! Nelijalkaisista ei liene apua, jos on epäkuolleita vastassa. Öisin päässä sykkivä villi mielikuvitus on paha asia. Jos minä olen saanut lietsottua itseni kummituskauhuun, ei ruumiinosaakaan voi jättää peiton ulkopuolelle (siihen tietty tarttuu kalmon käsi). Siellä sitten hikoillaan täkin alla ja kirotaan omaa aivoa.
Comment by llama — August 2, 2006 @ 8:32 am