Lutikat!
Hän, ken tykkää puutarhassaan katsella tätä:
joutuu pitämään silmät kuorittuna myös tämän varalta:
Liljakukko, tuo niveljalkaisten kruunamaton paskiainen! Tämä on totta. Jos et ole vigilantti liljankasvattaja, ja niittaa törkeitä kovakuoriaisia oikopäätä, ne munivat lehtien alapinnoille toukkia. Nämä pikku peijoonit naamioituvat omaan kakkaansa. Sen lisäksi, että ne hiipivät rakkaissa rehuissasi selkä ulosteen peitossa, ne tietty syövät liljat täyteen reikiä. Viddu että vihaan! Mutta, kuten sanottua, jos vain jaksaa tarkistaa kukkapuskat viikoittain, pahaa infestaatiota ei pääse tapahtumaan. Jos eläimet voisi jakaan kahteen luokkaan sen perusteella, ovatko ne hyvien vai pahojen puolella, niin arvatkaa vaan.
Liljakukko PERKELE! Silloin, kun asuin vielä omakotitalossa, vallitsi minun ja liljakukkojen klaanin välillä VERINEN SOTA! Viha ei ole juurikaan laantunut, vaikka siitä on nelisen vuotta. TAPAN heti kun näen.
Niin että empatiaa, niinku.
Comment by Ohari — August 17, 2006 @ 10:55 pm
Kiitän empatuksesta. Aistin isoista kirjaimistasi todellista antipatiaa. Onhan ne kukkoset saatanasta. Jos ei ole liljoja, ne menee vaikka ruohosipulipöpelikköön. Inh!
Comment by llama — August 18, 2006 @ 12:50 pm
Hee, eräs Lilja täällä tutisee kauhusta
Ehhe, huono… Jep… Mutta niin, myötätuntoni on puolellasi. Muistan edelliskesän, jolloin äiti ohjeisti minuakin tappamaan epäröimättä heti, jos satun liljakukon näkemään. Tänä kesänä äiti ei ole otuksista maininnut, joten liekö sana kiirinyt, että äitini on tiukka täti, mitä tuholaisiin tulee.
Comment by Lilja — August 18, 2006 @ 7:31 pm
Reipas lahtaustoiminta auttaa asiaa. Kukot talvehtivat karikkeessa liljojen juurella, joten mitä sinnikkäämmin kesällä niittaa aikuisia kuoriaisia ennen lisääntymisvaihetta, sitä epätodennäköisemmin seuraavana vuonna nousee hättiäisiä ainakaan omasta penkistä. Näin luulen ma. Samaa ahkeruutta toivotaan tietty naapurilta!
Comment by llama — August 21, 2006 @ 9:05 am