Miksi kirjoitan blogia?
Sitä minäkin ihmettelen. Lukijaksi ryhdyin viime talvena. En tuntenut blogilandiasta ketään henkilökohtaisesti, joten valitsin luettavaksi sekalaisen kasan kiinnostavia blogeja. Vähitellen tunsin tarvetta ryhtyä kommentoimaan. Aluksi (ja hetkittäin edelleen) tuntui hassulta mennä ikään kuin tuntemattomien ihmisten olohuoneeseen, jossa tutut juovat keskenään kahvia iloisesti turisten. Kommentoi siinä nyt sitten, että: "Minustakin se leffa on hyvä, ja onpas sulla mukava paita". Näin sieluni silmin, kuinka kahvikupit hyytyvät huulille, ja väki kääntyy hiljaisuuden vallitessa tuijottamaan tuntematonta hyypiötä.
Rykäisin blogin pystyyn, jotta minulla olisi esittää edes jonkinlaista historiaa itsestäni käydessäni kommentoimassa. Karsin kasaan pieniä tarinoita, itsestäni metelöimättä, kun yhtäkkiä kommenttilaatikkoon olikin putkahtanut -t. Enää ei ollut takaisin kääntymistä.
En ole vieläkään oikein löytänyt paikkaani eetterissä. Arkipäiväni on liian tylsää raportoitavaksi, eikä tästä nupista irtoa mitään Nobel-tason välähdyksiä. Tänne on kuitenkin ollut mukava kirjoitella niitä näitä. Kiitän kaikkia lukijoita ja kommentaattoreita, jotka ovat jaksaneet kiinnostua.
