LLAMA

Laiskana ja mukavuudenhaluisena en ole pystynyt ylläpitämään säännöllistä kuntosalielämää, joten olen oppinut tulemaan toimeen olemattoman takalistoni kanssa. Ihan oikeasti: minulla ei ole minkäänlaista persusta. Lituska, negatiivinen pylly on se, vaikka lantio on leveänlainen. Housuostoksilta olen usein lähtenyt pahoilla mielin kotio, kun tämän päivän muodin mukaiset leikkaukset ovat solvanneet fysiikkaani. Olen sittemmin pyrkinyt hankkimaan housuja, joiden takataskuissa on rypytyksiä tms. volyymiä, jotta takamus erottuisi selkälinjasta edes joten kuten.

Koska olen veltto, saamaton, mutta helposti huijattavissa, olen keksinyt juonen. Olen parin kuukauden ajan virittänyt käsipainot polulleni niin, että törmään niihin mennessäni aamulla pukeutumaan. Koska klo 06:00 olen puolinukuksissa ja vastustuskyvytön, olen mukisematta tehnyt muutaman kyykkysarjan. Jumankeissön! Olen tällä viikolla havainnut orastavaa kuperuutta bäksterissä. Ja vielä minimivaivalla. Jihuu! Positiiviset kokemukset saattavat aiheuttaa salillakäynnin aktivoitumista. Minustakin voi vielä tulla perseen onnellinen omistaja!

Huomaatteko: en kertaakaan kutsunut pehvaani hanuriksi, vaikka houkutus oli ilmeinen. Hitsi, oon taitava!