Feh?
Löi hiljaiseksi. Duuni loppui, eikä ollut mitään sanottavaa. Sittemmin on alkanut seuraava jobi, eikä ole kyennyt laisin. Nimittäin töissä on ollut pakko sorvata koko ajan ihan hullun lailla, ilman luppoaikaa internetskissä roikkumista pieniä hengähdystaukoja varten. Kotio päästyä on takki sitten ollut ihan tyhjä, lepa-lepa. Eio jaksanut pönöttää enää yhtn tietsikan ääressä, ja blogistelua on tullut laiminlyötyä, läps, luku- sekä kirjoitussektorilla.
Viikonloppuna maalla tapahtui kuitenkin ilmiö. Lauantai-iltana saunat oli saunottu, ja iltapalat syöty. Yhtäkkiä, pätsis, tunsin kadonneen energiani palanneen. Sunnuntaina kanavoin enerhyä risusavottaan. Avuliasta sukulaismiestä piti hätistellä loitommas, kun se ei meinannut uskoa, että ihan oikeasti halusin sahata kuivia puita poikki ihan ite. Pokasaha, oksasaha ja oksaleikkurit saivat kyytiä, kun toimistonäätä riehaantui oikeista töistä.
Tänäänkin olen ollut ihan tuikipätevä, ja suorastaan ostanut vaatteita työpäivän jälkeen. Jos kestää rättiputiikit, kestää ihan mitä vaan.
Kylä tää tästä!
Kovin tuttuja tuntemuksia! Tästä se taas! Välillä pitää nollautua.
Comment by Herkku — September 26, 2006 @ 9:16 pm
Kivaa, emppausta! Kun ei aina jaxa, voi olla välillä hissuksiin, näi o!
Comment by llama — September 27, 2006 @ 6:41 pm