LLAMA

Uusimmassa Coca-Cola-mainoksessa limsapullo kulkee juoma-automaatin läpi kaikenmaailman pikkuöttiäisten hyöriessä ympärillä, ja loppusuoralla järjestetään suorastaan karnevaali pullon kunniaksi. Minulla on vähän kolapullomainen olo. Paitsi että en ole pumpsahtanut virvoitusjuoma-automaatista, vaan semmoisesta vempeleestä, jossa valmistetaan riemuidiootteja.

Talven kylmimpänä aamuna, kun mies on kaukana työmatkalla, vain toivottomin vatipää ei kotoa lähtiessään tarkista avaimien mukanaoloa. Se on ihan hitsin myöhäistä alkaa miettiä asiaa 2 sekuntia ulko-oven sulkeutumisen jälkeen. Onneksi mieleen nousee epämääräisiä mielikuvia roskakatoksen seinässä olevasta isännöintifirman puhelinnumerosta. Muistikuvat avausmaksuista ovat hataria, mutta jälkeenpäin laskutus, se on aina kallista se. Kannattaa siis käydä nostamassa käteisrahaa ennen kotiinpaluuta. Nii-i. Sehän olisi kätevää, jos olisi lompakko mukana. Eikä esim. kotona pöydällä avainten kanssa. Sydäntä lämmittää erityisesti se tieto, että kuukausitolkulla kadoksissa olleet vara-avaimet ovat löytyneet viikko sitten, mutta tura-urpo ei ole vielä viitsinyt viedä niitä vanhaan piilopaikkaansa oven ulkopuolelle.

Loppujen lopuksi ulkona joudutaan kärvistelemään vain vartin verran. Huoltomies tosin saapuu 7 minuuttia päivystysajan puolella, joten ovenavaus maksaa kympin sijasta kolmekymppiä. Harvinaislaatuisen sattuman kautta kotona olevassa lompakossa on kerrankin rahaa: 30,30 eur. Laskutettuna huvista olisi joutunut pulittamaan muhkeat 50 eur.

Milloinkahan sitä oppis olemaan? Ei vissiin ikinä.