Ei niin, että kiinnostaisi
Oscarit, schmoscarit. Tylsä selkääntaputtelujuhla, jolla ei ole paljoakaan merkitystä, ellei elokuvien lipputulojen ansiosta sitten. Tottakai sen katson joka vuosi, mutta onneksi digiboxissa on kuusinkertainen nopeutus, tarvittaessa.
Vieläkään ei ole lakannut ärsyttämästä se, että yhdestä suosikkielokuvistani (Infernal Affairs) tehdään amerikkalaisversio. Kuka sitten kirjoittikaan paikallisten kuuluttajien spiikit, ni olisi sentään voinut tarkistaa taustatiedot. Infernal Afffairs on hongkongilainen, ei japanilainen leffa. Morans!
Onneksi sentään hienoin viime vuoden elokuvista sai jonnin verran tunnustusta, nimittäin Panin labyrintti. Se oli pelottava, ihmeellinen, kaunis, ruma ja surullinen. Harva elokuva on saanut minut itkemään samalla tavalla: kyyneleet valuivat poskilla ja alaleuka väpätti, vaikka kuinka yritin rypistää. Voin suositella, varauksella!
Final Fantasy 12 on muuten helkutin komia! Onneksi iski flunssa, ja olen saanut pleikuttaa menemään kotosalla, ja työ ei ole päässyt haittaamaan harrastustoimintaa. Juhlaa!
