LLAMA

Ei hittolaene, kaamee pölykerros täällä! *ysk, keuhk* On kuitennii suht helppo virtuaalitomutella täällä interwebsissä, kun kerta reaalielämän velkaneliöitään ei näköjään jaxa puunastella, taaskaan.

Vaalivalvojaiset on muuten yllättävän siedettävä tv-ohjelma, kunhan vaan pistää äänet pois ja huudattaa industriaalia päälle. 

Kun pitää itsensä vauhdissa, ei tunnu missään. Töissä on koko ajan vauhti päällä, ja vapaa-aika on mennyt pitkälti asunto- ja pankkiasioita miettiessä ja järjestellessä.  Mutta, kun toiminta lakkaa…

Oli tarkoitus pakata kamoja kasaan, mutta jotenkin ajauduin kaivelemaan laatikoista jo kertaalleen pakattuja CD-levyjä. Tuli pakottava tarve hypistellä levyjä, joita kuuntelin vajaa vuosikymmen sitten senaikaisissa sydänsuruissa. Vahvaa matskua edelleen - Reamonn: Supergirl. 

Kun on parisuhteessa riittävän kauan, unohtaa. Unohtaa sen, miten musertavalta yksinäisyys tuntuu. Miten se puristaa kurkusta ja painaa rintakehää kasaan. Nyt taas muistan.

Kylläpä ihmisen joulumieli voi olla alhaalla. Kiven alla. Kellarissa. Maakuopassa. Ihmissuhteiden katkaiseminen joulukuussa pitäisi olla lailla kielletty. Tekee mieli heitellä jotain. Vessapaperirullat ovat puuhaan hyviä: ne mäjähtävät kivasti seinään, mutta eivät hajoita mennessään mitään.

Voe rottien rotta. Auttaisko naukku portviiniä? Ehkä. Kokeilemisen arvoinen idea. 

Mustaa joulua vaan kaikille. 

Uusimmassa Coca-Cola-mainoksessa limsapullo kulkee juoma-automaatin läpi kaikenmaailman pikkuöttiäisten hyöriessä ympärillä, ja loppusuoralla järjestetään suorastaan karnevaali pullon kunniaksi. Minulla on vähän kolapullomainen olo. Paitsi että en ole pumpsahtanut virvoitusjuoma-automaatista, vaan semmoisesta vempeleestä, jossa valmistetaan riemuidiootteja.

Talven kylmimpänä aamuna, kun mies on kaukana työmatkalla, vain toivottomin vatipää ei kotoa lähtiessään tarkista avaimien mukanaoloa. Se on ihan hitsin myöhäistä alkaa miettiä asiaa 2 sekuntia ulko-oven sulkeutumisen jälkeen. Onneksi mieleen nousee epämääräisiä mielikuvia roskakatoksen seinässä olevasta isännöintifirman puhelinnumerosta. Muistikuvat avausmaksuista ovat hataria, mutta jälkeenpäin laskutus, se on aina kallista se. Kannattaa siis käydä nostamassa käteisrahaa ennen kotiinpaluuta. Nii-i. Sehän olisi kätevää, jos olisi lompakko mukana. Eikä esim. kotona pöydällä avainten kanssa. Sydäntä lämmittää erityisesti se tieto, että kuukausitolkulla kadoksissa olleet vara-avaimet ovat löytyneet viikko sitten, mutta tura-urpo ei ole vielä viitsinyt viedä niitä vanhaan piilopaikkaansa oven ulkopuolelle.

Loppujen lopuksi ulkona joudutaan kärvistelemään vain vartin verran. Huoltomies tosin saapuu 7 minuuttia päivystysajan puolella, joten ovenavaus maksaa kympin sijasta kolmekymppiä. Harvinaislaatuisen sattuman kautta kotona olevassa lompakossa on kerrankin rahaa: 30,30 eur. Laskutettuna huvista olisi joutunut pulittamaan muhkeat 50 eur.

Milloinkahan sitä oppis olemaan? Ei vissiin ikinä.

Meidelillä tuntuu olevan korkeampi kellotaajuus kuin tuolla kaverilla, Juipilla. Ei se mikään hömelö ole, mutta reagoi hitaasti meikäläisen kohkaamiseen. Lieneekö sitten itsesuojelukeino se? Minua kuitennii riivaa kovasti silloin, kun kysyn kaverilta jotakin, ja vastausta ei kuulu. En kuitenkaan saa tietoa siitä, että onko tilanne se, että:

a) tyyppi ei kuullut

b) tyyppi miettii

c) tyyppi ei tajunnut. 

Aargh! Juuri äsken sätin miestä aiheesta. Hän ehdotti rauhanomaisesti, että voisi jatkossa heilutella ko. tilanteessa tiimalasin kuvalla varustettua lippua. Pitänee askarrella!

Sain Nordealta (nimi ehkä vaihdettu, ehkä ei) iloista ja yllättävää postia. Minulle on kelpo asiakkaan erikoisetuna myönnetty valmiiksi 5000 euron joustoluotto! Ei tarvi kuin raksia pari ruutua esitäytettyyn hakemukseen ja pistää puumerkki paperiin, niin hillot tulevat parissa viikossa tilille. Aika reilua! Todellinen vuosikorko olisi vähän yli 10 prossaa, mutta laina "helpottaisi talouteni tasapainoittamista". Minä kun luulin, että siihen tepsisi vanhojen velkojen poismaksaminen. No mutta, postimaksu on maksettu valmiiksi, ja "saat rahat käyttöösi sitä nopeammin, mitä pikemmin palautat sopimuksen."

Ehkäpä en tällä kertaa tartu erikoistarjoukseen, mutta onhan se jännää, että kulutusluoton ottaminen on tehty näin helpoksi. Onneksi en ole huithapeli! 

1. Jos samaan naamaan läträä sekä ryppyvoidetta että finnipesuainetta, järkkyykö maailmankaikkeuden perusta? Materia ja antimateria kohtaavat ällistyttävin seurauksin jne? Onko yhteisvaikutuksia tutkittu?

2. Jos esine voi pudota vessanpönttöön, se käyttää mahdollisuuden hyväkseen ja putoaa vessanpönttöön.

3. Jos käsissäni on neljä esinettä, kolme halpaa ja yksi kallis, mikä niistä putoaa pönttöön? Lisäkysymys: Jos kallis esine putoaa, niin kannattaako sen lisäksi kiilautua putkenmutkaan siten, että asukkaat joutuvat tonkimaan sitä sieltä vartin? Yök, elj.

4. Paketissa varoitetaan synnistä. Lääkäri varoittaa synnistä. Minä olen syntinen ja nautin siitä! Rähää! Tuomiopäivää odotellessa työnnän siis vanupuikon korvaani suihkun jälkeen, koska muuten korvaan jää vettä. Dum di dum!

Sitä on niin tottunut paksaan asiakaspalveluun, että yllättyy ja ihastuu ihan ikihyviksi, kun joutuu kohdelluksi hyvin. Tarinamme nuorimies oli miellyttävä ja reipas, antoi alennusta, ja lopuksi auttoi kyöräämään tavarat parkkihallissa odottavaan autoon. Lurve! Ko. liike oli Kaisaniemenkadun F-Musiikki. Mitäkö ostimme, tai siis joulupukki osti? Muahaha! Kts. varhaisemmat jupinat.  

On se vaan vaikiaa, kolmen raajan koordinointi! Yks, kaks, kol, eiku. Mitäs sitten, kun pitäisi ottaa se neljäskin mukaan? Gnääh!

t: rumpali vuonna 2020, ehkä, toiveikkaasti

- Kerro satu!

- Aina vaaditaan! ….hm…. No, olipa kerran jänis. Se olisi kovasti halunnut päästä puuhun, mutta se ei osannut kiipeillä. Sirput (eli pikkulinnut) olisivat kovasti halunneet auttaa, mutta eivät mitenkään jaksaneet kannatella jänistä. Sitten ne keksivät, että josko vahva pöllö…

- Hei tyyppi! On se ihme, kun noilla elukoilla on aina samat ongelmat. Muistatkos sen yhden kertomasi sadun, jossa sorsa tykkäsi istuskella puun oksalla, vaikka muut sorsat pilkkasivat. Sitten puun oksalle alkoi ilmestyä yksi pingviini myös. Loppujen lopuksi sorsalle selvisi, että pingviini pääsi ylös puuhun avaruussillien rakentaman hissin avulla.

- Niin tietty! No jänishän pääsee puuhun samalla hissillä! Oksalla sitten jänis, pingviini ja sorsa pelaavat lautapelejä. Pelaillessaan ne laulavat vuorotellen jänislauluja, sorsalauluja ja pingviinilauluja. Ja kun karhu kulkee oksan ali, se laulaa laulun basso-osuudet. Sen pituinen se!

Silkkaa nixi-pirkkaa tulee tässä ja nyt! Korva kuulolle ja potsi ojolle!

Jos vatsassa tuntuu kipua, kannattaa AINA ensimmäiseksi laskea takaventtiilistä kaasua, ja tehdä sen jäkeen uusi tilannearvio. 99 prosentin varmuudella olo lievittyy. Nobel mulle, heti!