LLAMA

"If you are small and on a search
I’ve got a feeder for you to perch on" 

-eels, I Like Birds 

Miten pikkulinnut voivat olla niin pieniä? Olemattomat höyhenpallukat tikkujalkoineen! Eek! Miniäiset!

Edellinen lintulautamme oli seutukunnan oraville liian helppo nakki. Toki kurrekin oli lutunen mutustaessaan pähkynöitä korvat vipattaen. Kaveri vaan roikkui takakäpälällä lintulaudan harjalta ja veti kaksin eturaajoin herkkuja poskeen, ja kävi hautaamassa loput pihalle. Ei jäänyt pikkusirpuille paljon evästä siinä! Viikonlopun aikana saattoi hävitä kilo siemeniä. Talipallot riistettiin suoraan oksilta!

Tämänvuotinen kuperakattoinen ruokinta-systeemi roikkuu puussa, ja talipallot ovat suljettuna rautakehikkoon. Eipä irtoa ahneelle jursulle yhtä helppoa murkinaa! Pikkuveijoille riittää enemmän nokittavaa ja katsojan sydän lämmittyy ruokahetkeä seuraillessa.

Tämä aamu oli Helsingin keskustassa suorastaan vilpoisa. Työmatkalla katseeni osui bussipysäkillä odotteleviin ihmisiin. Yksinään jäykkänä pönöttävien tyyppien joukossa seisoi kuusikymppinen siisti pariskunta. Rouvalla oli kylmä, ja herra halasi häntä tiukasti yrittäen pitää rakastaan lämpimänä. Se oli niin aitoa ja rakastavaa, että meinasi tulla pala kurkkuun. Minä kanssa vanhana tuollai!

Pikkulinnut (sirput) voidaan jakaa kahteen ryhmään sen perusteella, miten ne liikkuvat maassa.

1. Kipittäjät, esimerkkinä västäräkki. Se pinttelee napakasti menemään vuorojalkaa. Lopuksi viipotetaan pyrstöä. Ehkäpä kipittäminen saa sisäelimet heiluriliikkeeseen, joka pitää tasapainottaa peräpään vispaamisella.

2. Pomppijat, esimerkkinä rastaat. Ensin kuikuillaan kaula pitkällään suuntima, ja sitten suikkana hypitään tasajalkaa eteenpäin. Kokeilkaapa samaa kotona!

Suosittelen kaikille lintujen tarkkailua. Pikkuelikoiden meiningin seuraaminen puhdistaa aivoja turhasta tauhkasta. Lajintuntemuskin voi lisääntyä. Oma suosikkini on kevään ensimmäinen punarinta. Voiko mikään eliö olla niin pallomainen, nappisilmäinen ja tikkujalkainen? Ei voi!

Onko duunissa tylsää? Pitkästyttääkö lomalaista? Nappaa silloin eilinen sanomalehti kouraan ja taittele itsellesi veikeät tohvelit ja samuraihattu! Älä peljästy japaninkieltä, ohjeet on piirretty selkeästi. Varoitan pienestä virheestä tohveliohjeen kohdassa kaksi: se on se vastakkainen reuna, jota taitetaan. Oikeassa ylänurkassa olevaa violettia pylpyrää painamalla saa ohjeen animoituna, jossa tuon kohdan taittelu näkyy oikeaoppisesti. Kahvihetken viettäminen paperitötsä päässä piristää sekä itseä että työtovereita! 

Pahoittelen viimeaikaisia kevyitä kummituspäivityksiä. Olen säätänyt linkkejä ym jada-jada tylsä-veijo plääh. Omatuntoni puhdistamiseksi esittelen lukijain huvitukseksi Wienin eläintarhan vetelimmän tyypin: kultapandan. N-joy!

Blogin alkumetrit ovat olleet raskaanlaiset. Olen saattanut vaikuttaa pitkätukkaiselta pujopartahäiskältä. Minä olen herkkä tyttölapsi, joka tykkää kukista ja eläimistä! Sen kunniaksi:

Eläinkunnan Top 5!

Sijalla viisi: karhun korva. Olen täysin vakuuttunut siitä, että karhun korva ei voi olla paha: sehän on pörröinen, höpö uloke pörröisessä elukassa. Joskus pitäisi päästä ottamaan näppituntumaa.

Sijalla neljä: norsun kärsä. Lystikkäästi on lyöty muuten niin jyryyn elukkaan kiinni notkea kärsäle! Hillitön kontrasti, ja muutenkin ovela vekotin! Norsun jalka ansaitsee kunniamaininnan hupaisana ulokkeena: kuni puurunko on se! Se ei kuitenkaan pääse top viiteen, kilpailu on nimittäin kovaa.

Sijalla kolme: kameleontin jalka. Tässäpä on todellinen tarttumaraaja. Oletteko nähneet, miten kameleontti menee? Hissukseen, mutta nappaamalla. Nerokasta.

Sijalla kaksi: muurahaiskarhun naama. Tässähän meillä on eläin, jonka koko habitus on silkkaa nerokkuutta. Naama on kuitenkin paras, pitkä kuin mikä! Aivot ovat herneen kokoiset, ja silmistä voi aistia pääkopan tyhjyyttä. Kaikkien eläinystävien sankari David Attenborough totesi lämpimään sävyyn, että muurahaiskarhulla on just niin isot aivot kuin tarve vaatii, eli ei paljoa.

Sijalla 1: Sinijalkasuulan jalka. Räpylöissä on sitä jotakin: ergonominen suunnittelu, läpsähtävä kulkutapa, hupaisa potkuttelu vedessä. Sinijalkasuulan jaloilla on jo sinänsä mainiossa ryhmässä etulyöntiasema. Arvaatteko, mikä se extrabonus on?