LLAMA

Oscarit, schmoscarit. Tylsä selkääntaputtelujuhla, jolla ei ole paljoakaan merkitystä, ellei elokuvien lipputulojen ansiosta sitten. Tottakai sen katson joka vuosi, mutta onneksi digiboxissa on kuusinkertainen nopeutus, tarvittaessa.

Vieläkään ei ole lakannut ärsyttämästä se, että yhdestä suosikkielokuvistani (Infernal Affairs) tehdään amerikkalaisversio. Kuka sitten kirjoittikaan paikallisten kuuluttajien spiikit, ni olisi sentään voinut tarkistaa taustatiedot. Infernal Afffairs on hongkongilainen, ei japanilainen leffa. Morans!

Onneksi sentään hienoin viime vuoden elokuvista sai jonnin verran tunnustusta, nimittäin Panin labyrintti. Se oli pelottava, ihmeellinen, kaunis, ruma ja surullinen. Harva elokuva on saanut minut itkemään samalla tavalla: kyyneleet valuivat poskilla ja alaleuka väpätti, vaikka kuinka yritin rypistää. Voin suositella, varauksella!

Final Fantasy 12 on muuten helkutin komia! Onneksi iski flunssa, ja olen saanut pleikuttaa menemään kotosalla, ja työ ei ole päässyt haittaamaan harrastustoimintaa. Juhlaa!

Suomen euroviisutoiveikkaita katsellessa mieleen muistuivat Irlannin psykedeelisimmät papit: Ted, Dougal ja Jack eli aliarvostettu komediasarja Father Ted. Legendaarisessa "A Song for Europe"-jaksossa Ted ja Dougal päättävät osallistua paikallisiin euroviisukarsintoihin.

Mieluusti upottaisin tähän youtube-linkin. Mutta kun editori ei anna. Siksipä seuraavana linkki videoon, jossa Isä Dougal uneksii biisiin tehtävästä musiikkivideosta.
Musavideo

Papit koeajavat biisin aikaisemman (ja lopullisen) version kotiyleisön edessä.
Liveshow 

TIETENKIN katson tv:stä vain uutiset ja laadukkaat dokumentit. Tänäänkin olen ihastellut BBC:n komeaa "Planeettamme maa"-luontodokkaria, jossa siirryttiin maapallomme leveyspiirejä pitkin talvesta kesään. Erityispinnat sarjan ensimmäiselle osalle tulevat David Attenboroughin lukijanäänestä (niksi-niksi digiboksilaisille, kielen voipi valita!), elefanteista ja hitsin sekavista paratiisilinnuista.

TIETENKÄÄN en myönnä, että jään helposti koukkuun amerikkalaisiin "laadukkaisiin" realitysarjoihin. "Selvityjät" katsotaan meillä tarkkaan, analysoidaan ja arvuutellaan tulevia käänteitä. "Amazing Race" on kuin terraario, missä voi tarkkailla pulaan joutuneiden amerikkalaisten kirkumista toisilleen komeissa maisemissa. "Muodin huipulle"-sarjaan oli jok’ikiseen jaksoon saatu kehitettyä kaunis draaman kaari. Lisäksi sarja tuki teoriaani siitä, että että jokaisessa reality-ohjelmassa kannattaa olla vähintään yksi draamahomo.

Myönnettäköön, olen kaipaillut erästä reality-sarjaa, jolle en keksi mitään puolustusta. Se on iljettävä, nolo ja moraaliton. En ymmärrä, mikä saa ihmiset osallistumaan tuohon ohjelmaan. Ja se jatkuu uusilla jaksoilla tänään, huraa! "Viettelysten saari" testaa neljän parisuhteen kantimet  paratiisisaarella himokkaiden sinkkujen vaaniessa saalista. Iik! Hirveetä! En kestä!

EDIT: Voe rotta! Huijaajat puijaajat! Ohjelmaopas väitti uusiksi jaksoiksi, mutta olivatkin vanhoja, jo nähtyjä. Saako ihmisen lauantai-illan näin pilata? Edesvastuu!   

Emmie taaksepäin viitsi katsella, kuten monissa blogeissa, vaan eteenpäin hitusen. Vuosi 2007 alkaa silmäkarkillisesti lupaavasti!

1.1. pyörähtää uusintakierrokselle legendaarinen Twin Peaks, joka sytytti rakkauteni David Lynchiä kohtaan. Onko Bob edelleen yhtä pelottava? Jos pöllöt eivät ole sitä, miltä ne vaikuttavat, niin mitähän hittoa ne meinaavat? Onko Audrey Horne universumin viilein emäntä?

5.1. The Prestige saapuu valkokankaalle. Uuh! Aah! Chritian Bale ja Hugh Jackman ottavat toisistaan mittaa viktoriaanisen ajan taikureina. Naiskauneuden ystäviä lämmittänee Scarlett Johanssonin esiintyminen rainassa.   

7.1. Gilmoren tytöt palaavat ruutuun. Paras jännite hävisi sarjasta, kun Luke ja Lorelai saivat toisensa edellisellä kaudella. Ehkäpä Christopher palaa heittämään kapulaa rattaisiin. Löytääkö Rory kunnollista miestä? Kasvaako Kirkille vihdoin aivot?

23.2. Minä katoan tutkasta. Turha soitella perään, ei kiinnosta. Löytyy nimittäin parempaa tekemistä seuraaville viikoille. Final Fantasy XII ilmestyy. Olen myöhäisherännäinen saagan seuraaja, olen pelannut vain FF X ja FF X-2:hta. Ällistyttävät grafiikat, muheva hahmonkehittely sekä hienot tarinat vievät menneissään tunneiksi, päiviksi. "Pelaan vaan seuraavaan tallennuspisteeseen saakka, tulen sitten nukkumaan".

Yle Teema esittää tänään lauantaina klo 20:00 Guy Maddinin elokuvan Maailman surullisin musiikki. Voin suositella elokuvaa outojen ja tragikoomisten pienten filmien ystäville. Jos elokuvan lähtökohta on se, että Isabella Rossellini esittää jalatonta olutkuningatarta, joka järjestää kilpailun maailman surullisimman musiikin löytämiseksi, jotta ihmiset tulisivat murheellisiksi ja joisivat enemmän olutta, niin eihän kyseessä VOI olla huono pätkä.

Tiesittekö, että Finnkino on ottanut (ainakin Tennispalatsissa) käyttöön uuden lipunmyyntijärjestelmän. Uusi systeemi on NIIN hyvä, että lippunsa internetissä maksaneet ihmiset joutuvat jonottamaan jopa 40 minuuttia lappusiaan. Ja ne onnettomat, jotka ovat vain varanneet lippunsa, saattavat menettää varauksensa, kun eivät ehdi lunastaa niitä älyttömien jonojen takia. Eiks olekin kätevää? Tämä oli tilanne ainakin eilen. Perjantaifiilis uhkasi hävitä tyystin, mutta onneksi itse elokuva oli juuri sitä, mitä olimme lähteneet hakemaan, nimittäin sisäelimet paikoiltaan luiskauttavaa nauruhysteriaa. Borat!

Meidän kotipesä oli muuten kovin ihana, mutta muutama vakava puute oli havaittu muuton jälkeen. Ensinnäkin kaapistotilaa oli naurettavan vähän. Toisekseen tamppajalkaiset uudet naapurit aiheuttivat ilta-aikaan ja etenkin nukkumaanmenoaikaan ärsytystä. Aikamme kärsittyämme ryhdyimme toimenpiteisiin: makkariin kaappia äänieristeeksi ja säilytystilaksi, ja lattia samalla uusiksi.

Remonttia tietenkin edelsi suunnittelu, kaupoissa ravaaminen ja valmistelevat työt, kun tavaraa ja vanhoja kaappeja raahattiin huoneesta toiseen. Sitten elettiin kuin pellossa useampi viikko, kun työ oli vaiheessa, pölyä joka paikassa, sekä tavarat ja vaatteet hujan hajan. Töissäkin piti käydä. Nopea rentoutus-shoppailureissu Riikassa peruuntui sinivalkoisten siipien lakoa takia. Juippi poistui loppuvaiheessa remonttivahvuudesta, kun raajarempan aika tuli.

Pärkkeles, mutta nyt ne on siinä! Ihana korkkilattia hivelee jalkapohjaa, ja mittojen mukaan valmistettuun kaapistoon mahtuu vaikka mitä! Ölinä naapurista on vaimentunut! Ylläolevasta kuvasta puuttuu vain vaaleanpunainen utusuodatin ja soundtrack: Serge Gainsbourgin "Je t’aime… moi non plus".

Tänään alkaa SVT Europalla ihkuihanien Andersin ja Månsin uusi sarja: "Fråga Anders Och Måns". Kandee ehdottomasti katsoa! Jos sarja on puoliksikaan niin lystikäs kuin edeltäjänsä, niin huutonauru on taattu. Vieraan kielen hiffailua avittanee jälleen ruotsinkielinen tekstitys. Jaksoja saattapi tsekata myös netistä svt:n sivuilta, mutta tekstitystä ei sieltä irtoa.

Kannattaa katsoa kun vielä voi. SVT Europaa ei sitten enää nähdä, kun analogiset lähetykset loppuvat. Caca.

Tänään! Torstaina! 22:30!  

Muistakaa muistakaa! Paitsi että nyt pitää muistaa vähän eri tavalla kun viimeksi (vaikeus!). Ennen tuli maanantaina, nyt tulee tiistaina klo 21:30. Ensimmäinen jakso TV1:lta ja loput digi-FST:ltä.

No Hetimiten eli Ögonaböj! Stan Saanila juontaa ja Heli Roiha + André Wikström + Thomas Perret höpisevät. Ulvonaurukuolema vaanii katsojaa. Esimerkiksi keskustelu, joka alkoi Andrén top 5-kouluinhokkiruoista päätyi siihen, että bordellista ei pidä koskaan tilata palvelua, josta ei nimen perusteella arvaa, mitä se pitää sisällään. "Yhtäkkiä sulla on suu täynnä juustoa ja kengät tulessa". Silloin nauratti niin kovasti, että ohjelman jälkeen piti mennä naamapesulle.

Hän, ken tykkää puutarhassaan katsella tätä:

joutuu pitämään silmät kuorittuna myös tämän varalta:

Liljakukko, tuo niveljalkaisten kruunamaton paskiainen! Tämä on totta. Jos et ole vigilantti liljankasvattaja, ja niittaa törkeitä kovakuoriaisia oikopäätä, ne munivat lehtien alapinnoille toukkia. Nämä pikku peijoonit naamioituvat omaan kakkaansa. Sen lisäksi, että ne hiipivät rakkaissa rehuissasi selkä ulosteen peitossa, ne tietty syövät liljat täyteen reikiä. Viddu että vihaan! Mutta, kuten sanottua, jos vain jaksaa tarkistaa kukkapuskat viikoittain, pahaa infestaatiota ei pääse tapahtumaan. Jos eläimet voisi jakaan kahteen luokkaan sen perusteella, ovatko ne hyvien vai pahojen puolella, niin arvatkaa vaan.

Yleensä en jaksa ottaa nokkiini uudelleenfilmatisoinneista, mutta nyt tampataan pyhällä maalla. Attanasio!

Hongkongilaisen Infernal Affairs-elokuvatrilogian ykkösosa on eräs kaikkien aikojen hienoimmista trillereistä. Poliisivoimiin on ujuttautunut triadimyyrä (Andy Lau) ja gangstereiden joukossa vakoilee poliisi (Tony Leung). Molempien oikean identiteetin tietää vain oma, oikea pomo. Kaksoiselämät alkavat hiertää miehiä, ja samaan aikaan kummassakin leirissä alkaa myyräjahti… Loistavat pääosanesittäjät, napakka kerronta, tyylikäs puvustus - kaikki toimii.

Nyssitte Martin Scorsesen pitää tehdä sama amerikaksi. Ärrr! Matt Damon toisessa pääosassa menettelee, tekeehän mies hienoa työtä Bourne-sarjassa. Mutta että Leo di Caprio? Bostonin poliisi ja irkkumafia? Ja kaiken päälle Jack Nicholson irvistelemään pahispomona?

Pthui! Varokaa kopioita, suosikaa alkuperäistä.