LLAMA

Suomen euroviisutoiveikkaita katsellessa mieleen muistuivat Irlannin psykedeelisimmät papit: Ted, Dougal ja Jack eli aliarvostettu komediasarja Father Ted. Legendaarisessa "A Song for Europe"-jaksossa Ted ja Dougal päättävät osallistua paikallisiin euroviisukarsintoihin.

Mieluusti upottaisin tähän youtube-linkin. Mutta kun editori ei anna. Siksipä seuraavana linkki videoon, jossa Isä Dougal uneksii biisiin tehtävästä musiikkivideosta.
Musavideo

Papit koeajavat biisin aikaisemman (ja lopullisen) version kotiyleisön edessä.
Liveshow 

Sitä on niin tottunut paksaan asiakaspalveluun, että yllättyy ja ihastuu ihan ikihyviksi, kun joutuu kohdelluksi hyvin. Tarinamme nuorimies oli miellyttävä ja reipas, antoi alennusta, ja lopuksi auttoi kyöräämään tavarat parkkihallissa odottavaan autoon. Lurve! Ko. liike oli Kaisaniemenkadun F-Musiikki. Mitäkö ostimme, tai siis joulupukki osti? Muahaha! Kts. varhaisemmat jupinat.  

On se vaan vaikiaa, kolmen raajan koordinointi! Yks, kaks, kol, eiku. Mitäs sitten, kun pitäisi ottaa se neljäskin mukaan? Gnääh!

t: rumpali vuonna 2020, ehkä, toiveikkaasti

Sisällöntuottajani on ollut viime viikkoina lomalla. Skrubuavusteisesti kyen kuitenkin tuottamaan tekstiä vastaamalla viikkovitosen "Kuuluks musaa?"-kysäilyyn.

1. Mitä musiikkia kuuntelet juuri nyt, tai jos ei nyt soi musa, mitä kuuntelit viimeksi?

Tarkistettuani kannettavan musiikkiyksikön viimeksi soittaman levyn joudun toteamaan, että se oli The Gatheringin "Home"-albumi.

2. Mitä musiikkia ostit viimeksi?

Hiippailin männäviikolla uudistuneeseen Keltaiseen Jäänsärkijään (jipii! ahtaus on poissa!) ja ostin perinteisessä discus-muodossa The Gatheringin "Nighttime Birds"-levyn sekä Kumikamelin Simsalabimin. Kameliin en ole vielä ehtinyt tutustua. Edellinen lättynsä, Kinahmo, soi useasti autostereoissa, ja yleisö nautti erityisesti kappaleista "Koira" ja "Supermies".

3. Mistä musiikista nautit viimeksi livenä?

Livenä olen viimeksi nähnyt 45 Degree Womanin ja Amorphisin keikan, kun lähdin kaverille keikkakaveriksi. Livenä olen viimeksi nauttinut… tjaa, nyt kun oikein mietin, niin kyseeseen tulee kesällä Ruisrockissa nähty….  …..jännitys tiivistyy… … The Gathering!

4. Mistä musiikista et pidä?

Kaupallinen ylituotettu rahastusmeininki on pyllystä. Homman pitää haiskahtaa aidolle, tai ei ole mitään saumaa meikäläisen suhteen.

5. Paljastaako musiikki elämäntyylisi?

Ei kai.

* * *

Listastani on haisteltavissa tiettyä yksipuolisuutta. Minkäs teet! Kun inehmo on ylirasittunut, ni ei kye vastaanottamaan uutta musaa, vaan on hyvä pitäytyä vanhoissa tutuissa. Aamusella bussissa lyön usein poppikoneen päälle ja hupun silmille. Saan mukavasti lisäaikaa yölliseen horrosteluun. Musiikki rauhoittaa, luo oman tilan, ja eristää muusta mälinästä. Silloin ei parane huudattaa mitään liian stimuloivaa.

"Eikös olekin mukavaa, kun on lahjakas muusikko talossa", totesi pikkusisko. Olin kertonut hänelle, että Juippi oli ostanut "midikiipparit", joita tyyppi kilkutteli par’aikaa yläkerrassa. Systeri taas viittasi oman puoliskonsa tapaan vetäytyä pitkiksi ajoiksi kitaroimaan ja luomaan. Muusikot!

Äidyin kuitenkin minäkin hiplaamaan Juipin nelioktaavista kosketinsoitinta. En muistanutkaan, kuinka rentouttavaa on tapailla Bachin preludeja, ne kun etenee aivoa hivelevästi. En ole suinkaan mikään suuri tulkistija, viihdytän lähinnä itseäni. Onneksi korvakuulokkeet on keksitty!

Syystä tahi toisesta olen täysin vakuuttunut siitä, että minusta voisi tulla loistava rumpali. En tiedä, mistä tämä kerettiläinen visio on päähäni iskeytynyt, mutta siellä se vaan aivon pohjalla jurnuttaa. Lehdessä mainostivat sähkörumpusarjaa, eli ei tarvitsisi edes muuttaa maalle ja kaivautua poteroon harjoitellakseen soitantaa. Ihan varmasti varppina olisin svengikäs täti, joka loihtisi menevät rytmit lyömäsoittimistaan! Tahtoo! Rummut! Pau!

Rumputaudin alkuunpanijana, nyt kun sisintäni tutkiskelen, taisi olla Rammsteinin "Morgenstern"-kappale, ja tautia pahensi Musen "Time is running out". Niissä rumpuillaan niin ihanaisesti, että reidenläpsyttelyä ei voi estää. Joskus pitkän automatkan ratoksi, musavisahengessä, on tentattu, jotta "Minkä kappaleen mikä instrumentti haluaisit olla"? Silloin en päätynyt rumpuihin, vaan valitsin hieman käytössä kuluneen, mutta silti hitsin legendaarisen kitarariffin Soundgardenin Spoonmanista. Sen kun kerran saa päähän soimaan, niin se helisee nupissa loppupäivän. Kokeilkaapa!

Wham! Haastan itseni "Yksi levy"-musiikkimeemiin.
 
Ensin hitunen historiaa. Popmusiikin kuuntelijana olen myöhäisherännäinen. En altistunut nuorna juuri muulle kuin radiosoittomusiikille. Kaveripiireissä ei ollut boheemeja musafriikkejä, rahaa ei ollut viljalti levyostoksiin, ja pikkukaupungin kirjaston popmusiikkiosasto oli …suppea. Klassinen osasto taasen oli runsas, ja keksin roudata sinfonioita ja oopperoita kotio kuunneltaviksi. Kun muut askartelivat c-kasetteihinsa parhaat poppismedleyt, minä koostin mukavimmat aariat ja äsäköimmät Dvorákit. Matkan varrella ehdin suorittaa silti Led Zeppelin-kauden ja Guns’n’ Roses-fanituksen.
 
Nykyään suhtaudun musiikkiin hyvin puhtaasti tunteella. Minua ei kiinnosta kuunnella nokkelia sanoituksia, jos melodia ei kolahda.
 
1. Yksi levy, joka muutti elämäsi:

Kesällä 1995 televisiossa pyöri oudon kiehtova musiikkivideo. Tämä yksittäinen asia muutti täysin musiikkimakuni ja suhtautumiseni musiikkiin. Kappale oli Faith No Moren Evidence, ja levy tietenkin King for a Day, Fool for a Lifetime.

2. Yksi levy, jonka olet kuunnellut useammin kuin kerran:
 
Hoh hoh hoo. Josko vastaisin, että mikä levy on joutunut aktiivisimman kuuntelun alaiseksi. Mr Bunglen California joutui ilmestyttyään todella koville. Olin silloin viikon kestävällä Suomen kiertoajelulla, ja kun mitta tuli täyteen muista ihmisistä, niin muualle ei voinut paeta kuin musiikkiin. Sweet Charity!

3. Yksi levy, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:

Ai jai! Ei ole mitään levyä, jota jaksaisin kuunnella hamaan ikuisuuteen. CD-levyllä voisi varmaan vilkutella valomerkkejä ohikulkeville laivoille, joten mikä rieska tahansa kelpaisi.

4. Yksi levy, sai sinut pyörryksiin:
 
Vastaan: Toolin Lateralus. Toolin levyjä kuunnellaan ensin otsa kurtussa useita kertoja, kun ei oikein pääse megeen. Sitten 11. soittokerralla yhtäkkiä tuntee leijailevansa musiikin mukana. Ällistyttävää.

5. Yksi levy, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
 
Tämän kesän antia on uusi tuttavuus, The Gathering. Yhtyeen Home-levyllä on kappaleita, jotka tuntuvat tökkivän häpeilemättömästi sieluni salaisimpia sopukoita. Rikollista toimintaa on se.
 
6. Yksi levy, jonka toivoisit tulleen tallennetuksi:
 
Depeche Moden instrumentaalilevy. Ei ei, älkää käsittäkö minua väärin! Dave Gahan on universumin sulavaäänisimpiä vesseleitä ja naatiskelen suuresti DM-levyistä. Barrel of a Gun-sinkulla on hieno istrumentaali Painkiller, ja semmoisia vetäisyjä voisin mieluusti kuunnella levyllisen verran.
 
7. Yksi levy, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan levytetty:
 
Jos eurodiskohumpan synnyn voisi kohdentaa yhteen tiettyyn levyyn, niin se!
 
8. Yksi levy, jota kuuntelet paraikaa:
 
Aamulla työmatkalla kuuntelin Massive Attackin Mezzaninea. On se vaan vieläkin saakelin komia! Vastaus otsikon kysymykseen: Inertia Creeps on tämän levyn kappaleita.

9. Yksi levy, jonka olet aikonut kuunnella:
 
Mäntix on se, joka ei kuuntele levyjään (tai sitten on Asterixin kylän ei-toivotuin henkilö). En ole vieläkään ehtinyt kunnolla tutustua Nick Cave & Bad Seedsin Abattoir Blues / The Lyre of Orpheus-tuplaan. Joskus hyvällä ajalla ja alttiilla mielellä!
 
10. Haasta viisi bloggaajaa:
 
Sä, sut, toi, ja te kaksi.

Me, pontevat rock-kuluttajat Llama ja Juippi, marssimme perjantaina Tavastialle ihmettelemään Paradise Lostia. Bändi ramppaa Suomessa harva se vuosi. Olen nähnyt yhtyeen kerran aikaisemmin, juuri Tavastialla,  neljä-viisi vuotta sitten, ja silloin esitys oli verettömän pakkopullainen. Nyt oli eri meininki! Poijaat soittivat antaumuksella. Eikä oltu yhtään disco, vaan ihan kovaa rock! Yleisökin tykkäsi, vaikkakaan iltaa ei ainakaan etukäteen oltu myyty loppuun. Tiedä sitten miten liput menivät kaupaksi ovelta. Ilta olisi ollut täydellinen, jos… olisi kuultu esitys! Miksaus oli aivan v*turallaan. Me vaihdoimme salissa paikkaa kolmesti, että kuulimme edes siedettävällä tasolla soundeja. Laulusta kuului lähinnä kertsien ponnekkaammin lauletut osuudet, kitarat puuroutuivat ties minne. Harmin harmi.

Ennen keikkaa levyjä pyöritteli ilmeisesti hra Taleva, joka sai laamaväen lähes itkun partaalle soittamalla mm. Killing Joken Invocationin. Myö tykätään niin paljon! Hevidisko!

* * * * *

Kiireinen perheenemäntä/isäntä/ruokkija! Onko niin, että sushihammasta kolottaa, mutta et ehdi/jaksa viettää kahta tuntia keittiössä puristelemassa riisiä tötterölle? Ei hätiä mitn! Tee chirashi-zushia! Lyö keitetty sushiriisi kulhoon ja ripottele einekset siihen päälle. Mnn! Ovela chef luikauttaa riisin väliin kerroksen, jossa on silputtua levää ja wasabia. Eikä mitn raakoja kaloja tarde aina hamstrata. Ihan hyvä setti syntyy surimista, avokadosta, kurkusta ja makeasta munakkaasta.

Disclaimer: en ole juurikaan kännissä, mutta olen polkannut ihan saakelisti. Helsingissä on yksi ravitsemusliike, jonka discothequen soittolista sivuaa ihanaisen likeisesti minun levyhyllyäni (Mr Bungle, Tool, Faith No More, A Perfect Circle, Weezer, Rammstein, Smashing Pumpkins, Placebo jne. ). Ja jossa tallotaan varpaille, kaadetaan kaljaa päälle ja poltetaan tupakalla hameisiin reikiä.

Yllättäen sekä baarimikko että taksikuski olivat puheliaalla tuulella. Selityskin löytyi: olivat töissä viimeistä vuoroa ennen kesälomaa. Eihän helsinkiläinen palvelun ammattilainen nyt muuten äidy puheliaaksi, niinku!

Nyt menen suihkuun kuuntelemaan tinnitusta ja etsimään murtumia varpaista. Hauskaa sunnuntaita, rakkaat porsot! 

Olin maanantaina huono univelkais-ihminen, enkä jaksanut kunnolla rapota. Nyt olen huono univelkais-ihminen, mutta yritän maalailla pieniä tuokiokuvia festariviikonlopusta.

Minä koin, että järjestelyt olivat siedettävät; kaikkina päivinä pääsimme lähes jonottamatta alueelle. Emme olleet mielestämme kovin aikaisin liikkeellä, ensimmäiset bändit jäivät näkemättä. Eri lähteistä olen saanut lukea, että jonoissa on kuitenkin seisty parikin tuntia. Hyvä me, sukkelat vanhat! Nuoriso on varmaankin jäänyt ensin pellolle juomaan omia eväitään, kun alkomahooli alueella oli kovin hinnakasta, ja viinan salakuljetus vaati todellista kekseliäisyyttä.

Lauantai-aamuna ihmettelin kämmenessäni olevaa mustelmaa (unidentified party injury, UPI). Juipilla oli kuulemma samanlainen. Hetken pähkäiltyämme totesimme, että lienemme taputtaneet kätemme kipeiksi. Oomph! kai eniten tapututti, vaikka esitys ei ollutkaan sitä, mitä toivoin. Etukäteen pelkäsin, että biisivalinnat painottuisivat uudenpaan materiaaliin, ja niinhän siinä kävi. 90-luvun tuotannosta kuulimme vain yhden kappaleen. Biisit, joiden äärellä on fiilistelty, rokattu, masenneltu; biisit, joissa on munaa, vääntöä, jylhyyttä, niitä biisejä ei kuultu. Niin lähellä mutta niin kaukana! Ztana! 

Minä olen tämmöinen lyhyenläntä, 162 cm. Eipä tuo yleensä haittaa, mutta keikalla haittaa kovasti. Miksi toiset kasvavat kaksimetrisiksi, ja näkevät hyvin lavalla tapahtuvat toiminnot (ja tulevat seisomaan minun eteeni)? Epistä! Mien näje mitn! Ongelman voi ratkaista jäämällä kauas lavasta: kukaan en töni ja näkee pienien tikku-ukkojen esiintyvän. Toisessa ratkaisumallissa pyritään lähelle lavaa, mutta siellä tulevat vastaan lieveilmiöt eli känniurpo ja mosh-pit-petteri. Toolin keikalla jälkimmäinen vaihtoehto osoittautui toimivaksi. Musiikki oli rytmiikaltaan niin polveilevaa ja hankalaa, että mosh-pittaus ja nyrkinheilutus jäivät vähäisiksi. Jipii! Sain nautiskella suht rauhassa, ja jopa olikin nautiskeltavaa. Oma suosikkini Schism soi varsin mahdottoman jylhästi. On se!

Viikonloppuna voin toivottavasti nukkua univelkani pois. Rock verottaa vanhaa.

…Burana nimittäin. Univelka syö aivoa, vaikka krapulaa en hankkinut. Aamulla piti hitsin tarkkaan tihrustaa peilistä, että ovatko vaatteet asiallisesti/päällä, kun järkipuolesta eikä vanhasta muistista tuntunut olevan apua. Onneksi Ruisrock ei ole joka viikonloppu. Kuvia liitän myöhemmin, sikälimikäli kamerasta löytyy mitn julkaisukelpoista.

LISÄYS: Minua alkoi sittenkin arveluttaa kuvien postaaminen. Liekö sallittua julkaista itse ottamiaan valokuvia artisteista? Ruisrockin sivuilla todetaa, että valokuvaaminen omaan käyttöön on sallittua. Noh, Ruisrockin kuvagalleriassa olevat fotot ovat parempia kuin minun ottamani. Kyllä siellä Llama ja Juippikin vilahtavat, mutta en kerro missä! Rähää! 

Ruisrock Top 5+:

1. Säätila

2. Tool

3. The Gathering (ylläripylläri! levykauppaan heti!)

4. Edellisestä käynnistä huomattavasti petraantuneet järjestelyt

5. Danko "The Man" Jones // Oomph! - indua kansalle // Apocalyptica - sello keulii // Morrissey - ei mikään vänisijä

6. Hyttysettömyys

7. Italian jalkapallojoukkueen pelilliset ansiot (lue: lutusia!)

8. Hevikaraoke sopivina annoksina

9. Hotelliaamiainen

Huonot:

1. Ihmistä nukuttaa

2. Festari"ruoka"

3. Virtsajoki

Vuonna Y päätimme, että tänne ei tulla toiste. Vaikka sää oli ananainen ja bändit hyviä, jälkimaku oli paha. Puolentoista tunnin jonotus pääportille ja yöllinen sekasorto bussien odotusalueella veti pinnan piukeaksi. Oli hitsin hauskaa seisoa yöllä penkassa keskellä-ei-mitään humalaisten urpojen kanssa, odottaen festivaalibussia joka tulee ehkä, peläten myöhästyvänsä Helsinginbussista, johon oli paikkansa varannut. Ruisrock.

Vuonna X saimme ostettua liput Toolin ja Ozzy Osbournen keikalle Helsinkiin. Hykertely ja odotus olivat melkoiset. Tunnelma lässähti sanoinkuvaamattomalla tavalla, kun keikka peruuntui Ozzyn kitaristin käsivamman takia. Voi sitä itkun ja marinan määrää. Ei VOI peruuntua! Ozzy ei kiinnosta! Tool! Nyyh.

Vuonna 2006 Tool tulee Ruisrockiin. Manailun, sadattelun, ja päätösten pyörtämisten jälkeen ostetaan liput Ruisrockiin ja varataan hotelli. Alkaa suloinen odottelu ja uuden levyn ankara opiskelu. Tarkka aikataulu julkistetaan vihdoin: Tool soittaa sunnuntaina 23:00 - 00:30. Ihan jättiläiskiitsari sulle, Juhani yms jengi! Kun on koko viikonlopun kekkaloinut festareilla, niin sunnuntai-iltana onkin tarkkaavaisuus huipussaan, eikä edes väsytä yhtään. Lisäksi jotkut onnettomat joutuvat menemään maanantaina töihin Helsingissä. Tjaa, ehtiiköhän sitä ollenkaan nukkumaan? Uskaltaako lähteä omalla autolla, jos kotimatkalla yllättää nukkumatti? Juipin kaverilla on maanantaina väitös ja karonkka. Juippikin arvostaa.

Nyt kuulkaa loma painaa niin pahasti päälle, että on mentävä. Plokistelu jää pariksi viikoksi vähemmälle.

Käänteispyksologian suurena ystävänä ja ymmärtäjänä suosittelen Utan Byxor Festivalia. Enno käyny, mutta konsepti on hiano! Olkaa nätisti ja moe!