LLAMA

Kylläpä ihmisen joulumieli voi olla alhaalla. Kiven alla. Kellarissa. Maakuopassa. Ihmissuhteiden katkaiseminen joulukuussa pitäisi olla lailla kielletty. Tekee mieli heitellä jotain. Vessapaperirullat ovat puuhaan hyviä: ne mäjähtävät kivasti seinään, mutta eivät hajoita mennessään mitään.

Voe rottien rotta. Auttaisko naukku portviiniä? Ehkä. Kokeilemisen arvoinen idea. 

Mustaa joulua vaan kaikille. 

Hän myhäilee itseensä tyytyväisenä keittiön nurkassa. Hän ei suostu pesemään astioita eko-ohjelmalla, huuhtelee usein huonosti, haisee pahalle kun huvittaa, ja välillä päästää vähän höyryä. Hän on kuitenkin kärsivällinen. Hän odottaa hetkeä, jolloin perheellä on paljon rahanmenoa tiedossa: useita matkoja ja uuden auton osto. Sillloin hän kokee hetkensä tulleen ja iskee. Kräk! Pim! Muljaht! Eläkkeelle!

Kirottu, kirottu astianpesukone. 

Oscarit, schmoscarit. Tylsä selkääntaputtelujuhla, jolla ei ole paljoakaan merkitystä, ellei elokuvien lipputulojen ansiosta sitten. Tottakai sen katson joka vuosi, mutta onneksi digiboxissa on kuusinkertainen nopeutus, tarvittaessa.

Vieläkään ei ole lakannut ärsyttämästä se, että yhdestä suosikkielokuvistani (Infernal Affairs) tehdään amerikkalaisversio. Kuka sitten kirjoittikaan paikallisten kuuluttajien spiikit, ni olisi sentään voinut tarkistaa taustatiedot. Infernal Afffairs on hongkongilainen, ei japanilainen leffa. Morans!

Onneksi sentään hienoin viime vuoden elokuvista sai jonnin verran tunnustusta, nimittäin Panin labyrintti. Se oli pelottava, ihmeellinen, kaunis, ruma ja surullinen. Harva elokuva on saanut minut itkemään samalla tavalla: kyyneleet valuivat poskilla ja alaleuka väpätti, vaikka kuinka yritin rypistää. Voin suositella, varauksella!

Final Fantasy 12 on muuten helkutin komia! Onneksi iski flunssa, ja olen saanut pleikuttaa menemään kotosalla, ja työ ei ole päässyt haittaamaan harrastustoimintaa. Juhlaa!

Uusimmassa Coca-Cola-mainoksessa limsapullo kulkee juoma-automaatin läpi kaikenmaailman pikkuöttiäisten hyöriessä ympärillä, ja loppusuoralla järjestetään suorastaan karnevaali pullon kunniaksi. Minulla on vähän kolapullomainen olo. Paitsi että en ole pumpsahtanut virvoitusjuoma-automaatista, vaan semmoisesta vempeleestä, jossa valmistetaan riemuidiootteja.

Talven kylmimpänä aamuna, kun mies on kaukana työmatkalla, vain toivottomin vatipää ei kotoa lähtiessään tarkista avaimien mukanaoloa. Se on ihan hitsin myöhäistä alkaa miettiä asiaa 2 sekuntia ulko-oven sulkeutumisen jälkeen. Onneksi mieleen nousee epämääräisiä mielikuvia roskakatoksen seinässä olevasta isännöintifirman puhelinnumerosta. Muistikuvat avausmaksuista ovat hataria, mutta jälkeenpäin laskutus, se on aina kallista se. Kannattaa siis käydä nostamassa käteisrahaa ennen kotiinpaluuta. Nii-i. Sehän olisi kätevää, jos olisi lompakko mukana. Eikä esim. kotona pöydällä avainten kanssa. Sydäntä lämmittää erityisesti se tieto, että kuukausitolkulla kadoksissa olleet vara-avaimet ovat löytyneet viikko sitten, mutta tura-urpo ei ole vielä viitsinyt viedä niitä vanhaan piilopaikkaansa oven ulkopuolelle.

Loppujen lopuksi ulkona joudutaan kärvistelemään vain vartin verran. Huoltomies tosin saapuu 7 minuuttia päivystysajan puolella, joten ovenavaus maksaa kympin sijasta kolmekymppiä. Harvinaislaatuisen sattuman kautta kotona olevassa lompakossa on kerrankin rahaa: 30,30 eur. Laskutettuna huvista olisi joutunut pulittamaan muhkeat 50 eur.

Milloinkahan sitä oppis olemaan? Ei vissiin ikinä.

Sain Nordealta (nimi ehkä vaihdettu, ehkä ei) iloista ja yllättävää postia. Minulle on kelpo asiakkaan erikoisetuna myönnetty valmiiksi 5000 euron joustoluotto! Ei tarvi kuin raksia pari ruutua esitäytettyyn hakemukseen ja pistää puumerkki paperiin, niin hillot tulevat parissa viikossa tilille. Aika reilua! Todellinen vuosikorko olisi vähän yli 10 prossaa, mutta laina "helpottaisi talouteni tasapainoittamista". Minä kun luulin, että siihen tepsisi vanhojen velkojen poismaksaminen. No mutta, postimaksu on maksettu valmiiksi, ja "saat rahat käyttöösi sitä nopeammin, mitä pikemmin palautat sopimuksen."

Ehkäpä en tällä kertaa tartu erikoistarjoukseen, mutta onhan se jännää, että kulutusluoton ottaminen on tehty näin helpoksi. Onneksi en ole huithapeli! 

Se on kyllä ihan oma vika, jos pistää harmittamaan, kun lukee erään johtavan sanomalehden urpoa viikkoliitettä. Onhan se ihan tasoton läsy, jonka mukanokkelat ilkeilyt saavat ärräpäät lentämään. Mutta kun ne vielä kaupan päälle paljastavat, tosin jo televisiossa esitettyjä, mutta meidän perheessä vielä digiboxissa odottavien sarjojen juonenkäänteitä, niin on se nyt saakeli! Ettäs kehtaavat!

Erityisesti ko. lirpakkeessa harmittavat otsikot tyylilajissa "Tsiisus!" tai "Ei näin". Jumankeissön, kiellettyä on se kirjallisessa ilmaisussa! Eipä niin, etteivät kulahtaneet ilmaisut tökkisi mainoksissakin. Eräs hakukonepalvelu mainostaa ihan vitsikkäässä tv-mainoksessaan suomenkielistä hakukonetta. Positiivinen fiilis saadaan kuitenkin tehokkäästi häivytetyksi, kun mainoksen henkilö tokaisee lopuksi: "No huh huh!" AAAAAAAARRRRRRRRRRGGGGGGGGGH! Ngh!

Ja jos ihminen luulee, että johonkin voi luottaa, niin ei muuten voi. Esim. tuttu kauppa voi tehdä temput. Vähittäiskauppias-rotta on näjet uusinut putiikkinsa. Onhan se hieno ja kiiltävä, mutta hyllyjärjestys on täysin muuttunut. Etsi nyt sitten sinappia ja hammastikkuja siinä. Eipä auta sekään, jos oma oppimiskäyrä on jyrkkä; muut asiakkaat pönöttävät keskellä käytäviä hanskat pudonneina, itkuisina.

Jos ongelmani vielä eskaloituvat tästä, niin, tsaakeli, ehkä narisen lisää!

Vieraskielisillä on sanonta, joka menee näin: "Add insult to injury". Sitä olen makustellut mielessäni viime aikoina.

Duunissa olen reipas typy, kun useimpina päivinä laitan ainakin yhdet kahvit tippumaan. Keitän siis viikkotasolla enempi kuin juon! Muut ei. Kun oikein kaffehammasta kolottaa, ja menee keittiöön sielu toiveikkaana, kuppi alttiina, niin onko sitä? Pöh. Tyypit "oveluuttaan" jättää pannun pohjalle vanhat jämikset lillimään, ettei vaan itse ole se, joka vie viimeiset tipat, ja on moraalisesti velvollinen keittämään lisää.

Kiireinen kofeiinituskainen on tällöin pakotettu kääntymään kahviautomaatin puoleen. Sen lisäksi, että koneesta tuleva liete on tuskin juotavaa, masiina ystävällisesti kertoo odottavalle, että "Teidän cappuccino valmistuu". Viddu! Possessiivisuffiksitonta kuraa! Kiitti!

Llamastaniassa on oltu hipihiljaa, koska 1) on niin rajua ettei tajua, 2) tämän ei pitäisi olla valitusblogi. Töissä on nimittäin ollut niin ällistyttävä meno. Herra Iso-herra katsoo viivan alla olevia lukuja ja sen seurauksena pikkuapinat hyppivät kuni kumipallot konsanaan. Pitäisi tehdä iso homma x, joka onkin aika helkutin iso ja vaikea, mutta resurssia annetaan silti niukasti ja sitten valitetaan kun ei toimi. No ei viddu joo toimi, xtana! Onneksi ei oo enää pitkään mun ongelma, joten so long, suckers!

Ensi kerralla kirjoitan jotain jotain kivaa. Lupaan.

Maailma pelastuu. Kävimmä Juipin kanssa kierrättämässä sähkö- ja elektroniikkaroinaa. Ämmässuolla oleva Sortti-asema on nimittäin kesälläkin auki klo 21 saakka. En uskone! Pistimme kiertoon 4 kpl risaisia tuottehia, eikä maksanut kuin 0 eur. Dumppauspisteet oli selkeästi merkitty, ja kerkeä setä vielä neuvoi urpoille oikeat laarit. Mahtista! Kier kierrr!

Moni asia ei viduda minua yhtä paljon kuin se, että taloyhtiön roskikseen heitetään isoja, alkuperäisessä kulmikkaassa muodossaan olevia pahvilaatikoita. Roskis täyttyy yli äyräiden, varikset kiittävät, ja kirosana! Kaikilla perheillä yhtiössämme on auto, ja ihan siinä kilometrin päässä on kierrätyspiste. Urzpot! Jos et jaksa kierrättää, ni litistä edes! 

Univelka tappaa talossa ja puutarhassa. Mikä siinä on, kun en osaa mennä ajoissa nukkumaan? Ikinä en ole osannut. Paitsi kakarana, kun pakotettiin. Onko siitä jäänyt sitten trauma, joka pitää peitota kukkumalla liian myöhään? Äiteen vika, kun kolmekymppinen ei osaa nukkua. (No ei kai! Äiti on paras!)

Kotosalla väsyneelle tyypille irvaillaan. Häntä kutsutaan silliksi. No tietenkin: väsynyt silli on punasilmäinen ja eltaantunut. Nimittely voidaan suorittaa elehtimällä: heiluttamalla kämmeniä leuan sivuilla kiduksia imitoiden. Suosittu on myös koukku poskessa-performanssi. Itse silli voi vastata heristämällä nyrkkiä tai itkeskelemällä.

Mitäpä jos yrittäisin tempaista päikkärit töiden jälkeen? En ole hyvä päiväunistelemaan, mutta nukkiajan aikaistaminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Meneekö päikkäreistä käkikello vielä enemmän sekaisin?